Éloyse Lesueur

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Éloyse Lesueur:n kiehtovaan maailmaan. Tämä aihe on äärimmäisen tärkeä nykyään, koska sillä on transsendenttinen merkitys jokapäiväisen elämämme eri alueilla. Näiden linjojen mukaisesti tutkimme tämän aiheen eri puolia sekä sen vaikutuksia yhteiskuntaamme. Éloyse Lesueur on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta akateemisen ja tieteen alalla, ja sen tutkimus herättää edelleen keskustelua ja kiistoja. Tämä on epäilemättä aihe, joka ansaitsee huomiomme ja pohdiskelumme, joten toivomme, että tämä artikkeli auttaa ymmärtämään paremmin Éloyse Lesueur:n tärkeyttä.

Mitalit
Éloyse Lesueur vuonna 2014.
Éloyse Lesueur vuonna 2014.
Maa:  Ranska
Naisten yleisurheilu
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Sopot 2014 pituushyppy
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Helsinki 2012 pituushyppy
Kultaa Kultaa Zürich 2014 pituushyppy
Sisäratojen EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Göteborg 2013 pituushyppy

Éloyse Lesueur-Aymonin (o.s. Lesueur, s. 15. heinäkuuta 1988 Créteil[1]) on ranskalainen yleisurheilija, jonka päälaji on pituushyppy.[2] Hän on kaksinkertainen pituushypyn Euroopan mestari vuosilta 2012 ja 2014.

Ura

Lesueur-Aymonin sai Marrakechin alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2005 hopeaa pituushypyssä tuloksella 628 ja sijoittui 100 metrin juoksussa seitsemänneksi. Pekingin alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2006 hän keskeytti seitsenottelun. Hengelon alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2007 hän sai hopeaa pituushypyssä tuloksella 634.[2]

Lesueur-Aymonin hyppäsi sisäratojen Ranskan-ennätyksen 684 Gainesvillessä tammikuussa 2008. Valencian MM-hallikilpailuissa hän sijoittui neljänneksi tuloksella 660. Hän sai 2009 pronssia Kaunasin alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa tuulituloksella 672, mutta karsiutui loppukilpailusta Berliinin MM-kilpailuissa. Hän voitti Euroopan joukkuemestaruuskilpailujen pituushypyn 2010. Vuonna 2011 hän sijoittui Pariisin EM-hallikilpailujen pituushypyssä neljänneksi tuloksella 659 ja karsiutui loppukilpailusta Daegun MM-kilpailuissa.[2]

Lesueur-Aymonin voitti pituushypyn Euroopan-mestaruuden Helsingissä 2012 avauskierroksen hypyllään 681. Lontoon olympialaisissa hän oli kahdeksas tuloksella 667. Hän sai hopeaa Göteborgin EM-hallikilpailuissa 2013 sisäratojen Ranskan ennätyksellä 690. Myöhemmin samana vuonna hän voitti Euroopan joukkuemestaruuskilpailujen pituushypyn, mutta karsiutui loppukilpailusta Moskovan MM-kilpailuissa.[2]

Lesueur-Aymonin voitti pituushypyn sisäratojen maailmanmestaruuden Sopotissa 2014 tuloksella 685.[2] Elokuussa 2014 hän voitti toisen kerran pituushypyn EM-kultaa Zürichin EM-kisoissa tuloksella 685.[3] Hän voitti samana vuonna maanosien cupin pituushyppykilpailun. Prahan sisäratojen EM-kilpailuissa 2015 hän oli viides ja Birminghamin MM-hallikilpailuissa 2018 kahdestoista. Hän karsiutui loppukilpailusta Berliinin EM-kilpailuissa 2018 ja Glasgow'n EM-hallikilpailuissa 2019.[2]

Ennätykset

Ulkoradat

Laji Tulos Paikka Päivä[2]
100 m 11,54 Reims 12. heinäkuuta 2014
200 m 24,11 Dreux 16. heinäkuuta 2006
800 m 2.21,67 Val-de-Reuil 25. kesäkuuta 2006
100 m aj 13,89 Peking 18. elokuuta 2006
Korkeushyppy 175 Arles 3. kesäkuuta 2006
Pituushyppy 692 Saint-Denis 5. heinäkuuta 2014
Seitsenottelu 5370 Arles 4. kesäkuuta 2006

Sisäradat

Laji Tulos Paikka Päivä[2]
55 m 6,92 Gainesville 22. tammikuuta 2012
60 m 7,34 Aubière 25. helmikuuta 2012
Pituushyppy 690 Göteborg 2. maaliskuuta 2013

Lähteet

  1. ↑ Éloyse Lesueur sports-reference.com. Arkistoitu 16.12.2012. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Éloyse Lesueur Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
  3. ↑ Tammilehto, Teemu: Naisten pituushypyn EM-kulta Ranskaan Yle Urheilu. 13.8.2014. Arkistoitu 14.8.2014. Viitattu 14.8.2014.

Aiheesta muualla