Šeherazade (Rimski-Korsakov)

Šeherazade (ven. Шехеразада, Šeherazada) op. 35 on Nikolai Rimski-Korsakovin säveltämä sinfoninen sarja sooloviululle ja orkesterille. Säveltäjä sai teokseen innoituksen Tuhannen ja yhden yön saduista. Teoksen kantaesitys oli 3. marraskuuta 1888 Pietarissa Rimski-Korsakovin johdolla.^[1][2] Orkesterisarjan pohjalta tehtiin Rimski-Korsakovin kuoltua myös samanniminen baletti.

1. Meri ja Sinbadin laiva (Largo e maestoso – Lento – Allegro non troppo – Tranquillo)
2. Prinssi Kalendarin tarina (Lento – Andantino – Allegro molto – Con moto)
3. Nuori prinssi ja nuori prinsessa (Andantino quasi allegretto – Pochissimo più mosso – Come prima – Pochissimo più animato)
4. Juhlat Bagdadissa. Meri. Laiva murskautuu vaskiratsastajaa kantavaan kallioon^[3] (Allegro molto – Vivo – Allegro non troppo maestoso)

Tapahtuu 800-luvun Intiassa. Sulttaani joutuu ensimmäisen vaimonsa pettämäksi. Varmistaakseen, etteivät myöhemmät vaimot voi pettää häntä, hän ottaa joka päivä uuden vaimon, viettää yhden yön tämän kanssa ja aamun tullen teloituttaa vaimonsa. Näin jatkuu, kunnes hänen vaimokseen hankkiutuu suurvisiirin viisas tytär Šeherazaden, joka kertoo hänelle tarinaa. Joka yö, kun aamu alkaa sarastaa, Šeherazade lopettaa tarinansa jännittävään kohtaan. Sulttaani haluaa aina kuulla tarinan lopun ja siirtää Šeherazaden teloitusta seuraavalle päivälle. Kun tarinat loppuvat tuhannen ja yhden yön jälkeen, sulttaani kertoo, että on rakastunut Šeherazadeen eikä halua teloituttaa häntä.

Rimski-Korsakovin teoksen osat kuvaavat eräitä Šeherazaden kertomia tarinoita.