Nykyään 14-osainen näyttö on aihe, joka on noussut ajankohtaiseksi yhteiskunnan eri alueilla. Politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja teknologiaan 14-osainen näyttö on tullut kiinnostava kohde, joka herättää keskustelua ja pohdintaa. Ajan myötä 14-osainen näyttö:n vaikutus on lisääntynyt, vaikuttaen suoraan tai epäsuorasti laajaan joukkoon väestöä. Tässä artikkelissa tutkimme 14-osainen näyttö:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta nykytodellisuuteen sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.
14-osainen näyttö (kutsutaan myös 14-segmenttiseksi näytöksi) on näyttötyyppi, joka perustuu 14 lohkoon, jotka voidaan kytkeä päälle ja pois yksitellen, jolloin niistä muodostuu kirjaimia ja numeroita.[1] [2] Se on yleisemmän 7-osaisen näytön laajennus, jossa on neljä vinottaista ja kaksi pystysuuntaista lohkoa, jotka jakavat keskellä olevan vaakaviivan kahtia. 14-osainen näyttö on riittävä luvuille ja joillekin kirjaimille, mutta latinalaisten ISO-aakkosten yksiselitteisessä renderöinnissä tarvitaan enemmän yksityiskohtia.[3] Näytön harvinaisempi muunnelma on 16-osainen näyttö, joka lisää luettavuutta, kun näytöllä näytetään kirjaimia tai muita merkkejä.
Desimaalipilkku tai -piste voi olla omana lohkonaan tai lohkoparina. Pilkku (käytetään pitkien lukujen erottimena tai desimaalierottimena monilla alueilla) muodotetaan yleisesti yhdistämällä desimaalipiste tiiviisti vasemmalle laskevalla kaarenmuotoisella lohkolla.
Sähköisissä aakkosnumeerisissa näytöissä voidaan käyttää loistediodi-, nestekide- tai tyhjiöfluoresenssinäyttöjä. LED-versio valmistetaan yleensä yhden tai kahden merkin paloina, jolloin järjestelmän suunnittelija pystyy valitsemaan käyttökohteeseen sopivan määrän merkkejä.
Seitsenbittisten ASCII-merkkikoodien muuttamisessa 14-bittisiksi käytetään usein merkkigeneraattoria. Tämän jälkeen merkit voidaan muodostaa sytyttämällä ja sammuttamalla 14:ää lohkoa.[4]
Ositetuissa näytöissä on vähemmän lohkoja kuin pistematriisinäytöissä, ja niiden näyttämien merkkien ulkonäkö voi olla parempi, jos lohkot muotoillaan sopivasti. Tämä voi vähentää tarvittavien ohjauskomponettien määrää ja virrankulutusta.
14-osaisia kaasuplasmanäyttöjä käytettiin flippereissä vuodesta 1986 vuoteen 1991. Niissä oli myös pilkku ja piste eli yhteensä 16 lohkoa.
14- ja 16-osaisia näyttöjä käytettiin muodostamaan aakkosnumeerisia merkkejä laskimissa ja muissa järjestelmissä. Nykypäivän käyttökohteita ovat mm. puhelinten soitajantunnistuslaitteet, kuntoilulaitteet, kuvanauhurit, autostereot, mikroaaltouunit, rahapelikoneet ja DVD-soittimet.
14-osaiset näytöt olivat todella yleisiä flippereissä ennen pistematriisinäytöjen yleistymistä. Ne näyttivät pelituloksen ja muita tietoja.
Monilohkoiset aakkosnumeeriset näytöt ovat lähes yhtä vanha keksintö kuin sähkö. Vuoden 1908 oppikirjassa[5] kerrotaan aakkosnumeerisesta näyttöjärjestelmästä, jossa käytetään hehkulamppuja ja mekaanisia kytkimiä. Jokainen 21 lampusta oli yhdistetty kytkimeen, jota ohjattiin uritetuilla palkeilla, jotka kiinnitettiin pyörivään rumpuun. Virrankäänninkokoonpano voitiin kytkeä niin, että rummun kääntyessä eri kytkimet sulkeutuivat ja voitiin näyttää eri kirjaimia, lukuja ja kuvioita. Järjestelmää olisi käytetty "puhuvissa" kilvissä kertomaan viestejä, mutta täydellinen virrankäänninkytkinten, rumpujen ja lamppujen joukko, joka olisi tarvittu jokaiselle viestin kirjaimelle, olisi tehnyt kilvestä melko kalliin.
Muutamassa 14-osaisen näytön muunnelmassa käytetään neonvaloja. Esimerkiksi erästä Burroughs Corporationin valmistamaa tyyppiä kutsuttiin Panaplexiksi. Toisin kuin hehkulamppuversiossa, hehkulangan asemesta käytetään 180 V:n potentiaaliin varattua katodia, mikä saa sähköistetyn lohkon loistamaan kirkkaan oranssina.[6] Nämä näytöt toimivat samoin kuin Nixie-putket, mutta niissä on täysin muotoiltujen numeroiden sijaan lohkot, jotka muodostavat numeroita ja kirjaimia.[7]