7,62×39 mm

Tässä artikkelissa haluamme tutkia 7,62×39 mm:tä ja syventää sen eri puolia ja merkityksiä. 7,62×39 mm on aihe, joka on herättänyt monien ihmisten huomion nykyään ja herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa analysoimme erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia 7,62×39 mm:een sekä sen tärkeyteen eri yhteyksissä ja tutkimusalueilla. Tarkastelemme myös sen kehitystä ajan myötä ja kuinka se on vaikuttanut ihmisten jokapäiväiseen elämään. Lyhyesti sanottuna sukeltamme 7,62×39 mm:n maailmaan ymmärtääksemme sen merkityksen ja vaikutuksen nykyaikaiseen yhteiskuntaan.

Teräshylsyinen 7,62×39 mm patruuna.

7,62×39 mm (7.62×39 M1943) on patruuna, joka kehitettiin Neuvostoliitossa toisen maailmansodan lopulla. Kehitystyön johti alunperin natsi-Saksan armeijan havainto siitä, että tavallinen täysitehoinen patruuna, jolla kykeni teoreettisesti ampumaan noin 1000 m:n etäisyydelle, oli tarpeettoman tehokas taisteluolosuhteissa, joissa naamioituneen maalin havaitseminen yli 400 metrin päästä oli vaikea tehtävä. Kehitettiin uusi patruuna 7,92 x 33 mm Kurz, jonka teho oli riittävä käytännön taisteluolosuhteissa. Samalla patruunan valmistus oli edullisempaa sekä paino että koko pienemmät mikä mahdollisti suuremman patruunamäärän painon pysyessä samana. Neuvostoliitto totesi patruunan ja sitä ampuvan aseen edut ja kehitti vastaavan patruunan kaliperiin 7,62 x 39 mm.[1]

Ensimmäinen patruunalle pesitetty sarjatuotantoase oli SKS-karbiini, mutta se on tullut tunnetuksi maailman yleisimmän rynnäkkökiväärin AK-47:n ja sen eri variaatioiden käyttämänä patruunana.

Suomen puolustusvoimat käyttää kyseistä patruunaa muun muassa rynnäkkökivääreissä ja 7,62 KvKK 62 -konekiväärissä. Patruunan valintaan vaikutti se että ampumaetäisyydet Suomen peitteisessä maastossa jäävät yleensä lyhyiksi, ja että RK:n esikuva, äärimmäisen toimintavarmaksi havaittu AK-47 käytti tuota patruunatyyppiä.[2]

Patruunan ominaisuuksia

  • Kaliperi 7,62 x 39 mm
  • Ruutimäärä 1,6 grammaa
  • Lähtönopeus 710 m/s
  • Luodin paino 7.96 grammaa [1]


Lähteet

  1. ↑ a b Sipri: Raportti tavanomaisista aseista. Rauhankirjallisuuden edistämisseura, 1979. ISBN 951-9457-04-6
  2. ↑ Harri Pietarinen: Ensimmäinen banaaniase uitettiin Suomeen Ruotuväki. 4.3.2004. Viitattu 17.8.2009.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 7,62×39 mm.