Aberdeeninterrieri
Nykymaailmassa Aberdeeninterrieri on aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Kun kiinnostus tätä aihetta kohtaan kasvaa, on tärkeää ymmärtää sen vaikutukset ja pohtia sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Olipa kyseessä historiallinen, tieteellinen, kulttuurinen tai sosiaalinen näkökulma, Aberdeeninterrieri on ollut lukuisten keskustelujen ja keskustelujen kohteena, mikä on herättänyt kasvavaa kiinnostusta tietää enemmän sen alkuperästä, kehityksestä ja sen merkityksestä nykyään. Tässä artikkelissa tutkimme Aberdeeninterrieri:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen tärkeyttä ja tarkastelemme erilaisia näkökulmia tarjotaksemme täydellisen yleiskatsauksen tästä kiehtovasta aiheesta.
| Aberdeeninterrieri | |
|---|---|
_NLW3363258.jpg) |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Skotlanti,  Iso-Britannia |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Alkuperäinen käyttö | tuhoeläinten hävittäminen |
| Muita nimityksiä | Aberdeen Terrier, Aberdeenshire Terrier, Aberdeen |
| FCI-luokitus | ei |
Aberdeeninterrieri (skotiksi Aiberdeen Tarrie, engl. Aberdeen Terrier) on sukupuuttoon kuollut skotlantilainen koirarotu. Se on monesti sekoitettu skotlanninterrieriin, mutta Desmond Morriksen mukaan näissä kahdessa rodussa oli selkeitä eroavaisuuksia.[1]
Ulkonäkö
_NLW3363259.jpg)
Aberdeeninterrieri oli karkeanomaisempi, pitkärunkoisempi, lyhytraajaisempi ja kömpelömpi kuin skotlanninterrieri. Eräs asiantuntija kuvaili sitä "skyenterrieriksi karkealla karvapeitteellä". Rotu oli matalaraajainen, pitkäselkäinen, pystykorvainen ja karkeakarvainen.[1]
Luonne ja käyttäytyminen
Rodun harrastajat kuvailivat sitä lujatekoiseksi työkoiraksi, vahvaksi, juroksi, kestäväksi, sisukkaaksi, tuliseksi terrieriksi joka oli valmis työskentelemään kaikissa sääolosuhteissa.[1]
Alkuperä
Aberdeeninterrieri oli kotoisin Koillis-Skotlannista Aberdeenin kaupungista, missä se jalostettiin tuhoeläinten hävittämiseen. Aberdeenilainen tri Van Best kehitti sen astuttamalla paikallisia terrierinarttuja kantauroksellaan. Rotua yritettiin virallistaa, ja se esiintyi ensikerran näyttelyssä vuonna 1877. Virallistamisyritykset kuitenkin epäonnistuivat. Skotlanninterrierin kasvattaessa suosiotaan aberdeeninterrieri alkoi pikkuhiljaa kadota. Senaikaiset skotlanninterrierin harrastajat olivat tyytyväisiä, sillä heidän mukaansa kyseessä oli "paikallinen sekarotuinen piski, pystykorvainen terrieri joka kummittelee Aberdeenin kaduilla" ja joka työskenneltäessä paljastui "täydelliseksi pelkuriksi".[1]