Adélaïde Labille-Guiard

Nykymaailmassa Adélaïde Labille-Guiard:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ​​yleisöjä kohtaan. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Adélaïde Labille-Guiard on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutus on tuntunut eri aloilla teknologiasta politiikkaan, ja sen vaikutus kasvaa edelleen joka päivä. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Adélaïde Labille-Guiard:n eri puolia ja keskustelemme sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa. Sen alkuperästä sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin sukeltaaksemme Adélaïde Labille-Guiard:n maailmaan ymmärtääksemme sen laajuuden ja merkityksen nyky-yhteiskunnassa.

Adélaïde Labille-Guiard Omakuva, miniatyyri

Adélaïde Labille-Guiard (11. huhtikuuta 1749 Pariisi – 24. huhtikuuta 1803 Pariisi), tunnettu myös nimellä Adélaïde Labille-Guiard des Vertus oli ranskalainen taidemaalari. Hän keskittyi tuotannossaan miniatyyreihin ja muotokuviin.[1]

Labille-Guiard syntyi porvarisperheeseen. Hänen isänsä omisti kaupan "A La Toilette", jossa työskenteli nuori Jeanne Bécu eli myöhemmin kuuluisa Madame du Barry. Se, miten myöhemmin kuuluisa taiteilija sai koulutuksensa tai miten hän pääsi kosketuksiin taidepiirien kanssa, on melko huonosti tunnettu.

Perhetuttuihin kuului kuitenkin taiteilija François-Andere Vincent, joka opetti Labille-Guiardille miniatyyrimaalausta. Hän järjesti myös Labille-Guiardille mahdollisuuden esitellä töitään Académie de Saint-Lucissa. Ensimmäisen avioliittonsa Labille-Guiard solmi 20-vuotiaana virkamies Louis-Nicolas Guiardin kanssa.

Vuonna 1783, 31. toukokuuta Labille-Guiard hyväksyttiin Académie royale de peinture et de sculpturen opiskelijaksi. Toinen kuuluisa naistaiteilija Elisabeth Vigée-Lebrun hyväksyttiin opiskelemaan samana päivänä. Kuningas Ludvig XVI:n täti, Marié Adelaide otti Labille-Guiardin suojatikseen ja hänen kauttaan alkoi tulla ylhäisöltä muotokuvatilauksia. Muotokuvamaalarina Labille-Guiard oli suosittu.

Suosittuna muotokuvamaalarina Labille-Guiardilla oli suhteita Ranskan kuninkaallisiin ja yläluokkaan. Tämä teki hänestä Ranskan suuren vallankumouksen aikaan vuosina 1789 poliittisesti epäluotettavan henkilön. Vuonna 1793 hänet määrättiin hävittämään maalaamiaan muotokuvia.[2]

Mielipiteiltään Labille-Guiard oli kuitenkin kaukana konservatiiveista. Vuonna 1790 hän kampanjoi näkyvästi naisten oikeudesta päästä opiskelemaan taideakatemiaan. Hän sai tilauksia myös kansalliskokouksen jäseniltä ja hän maalasi muun muassa Robespierren muotokuvan. Vuonna 1795 hänelle myönnettiin työskentelytila Louvresta ja 2000 livren eläke. Hänestä tuli näin ensimmäinen ranskalainen nainen, joka sai perustaa oman ateljeen ja opettaa oppilaitaan Louvressa.[3]

Ensimmäisestä aviomiehestään Labille-Guiard oli eronnut jo vuonna 1777, mutta laillisen vahvistuksensa se sai vasta vuonna 1793. Uuden avioliiton hän solmi entisen opettajansa kanssa 8. kesäkuuta 1799 François-André Vincentin kanssa. Tämän jälkeen hän signeerasi maalauksensa usein nimellä Madame Vincent. Hän jatkoi näyttelyiden pitämistä vuoteen 1800.[3]

Teoksia

Lähteet

  1. ↑ Kleiner, Fred S.: Gardner's Art through the Ages: The Western Perspective, 14e. Cengage Learning.
  2. ↑ DE JESÚS, MARY SPRINSON: Adélaïde Labille-Guiard's Pastel Studies of the Mesdames de France. Metropolitan Museum Journal, 2008, 43. vsk, s. 157–172. doi:10.2307/25699092 Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b Christiane, Weidemann,: 50 women artists you should know. Munich: Prestel, 2008. ISBN 9783791339566 OCLC:195744889 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla