Adolf von Beckerin yksityiskoulu

Nykymaailmassa Adolf von Beckerin yksityiskoulu on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Olipa Adolf von Beckerin yksityiskoulu vaikutus yhteiskuntaan, politiikkaan, talouteen tai kulttuuriin, se on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Adolf von Beckerin yksityiskoulu on ollut alusta alkaen tähän päivään asti tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme Adolf von Beckerin yksityiskoulu:n eri puolia analysoimalla sen merkitystä nykyisessä kontekstissa ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi perehdymme sen historiaan, kehitykseen ja tulevaisuuden näkymiin tavoitteenamme ymmärtää perusteellisesti Adolf von Beckerin yksityiskoulu:n merkitys nykyään.

Adolf von Beckerin yksityiskoulu oli vuonna 1872 perustettu yksityinen taidekoulu Helsingissä, joka antoi aineksia monelle kultakauden taiteilijalle. Opiskelijoiden joukossa olivat muun muassa Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Gunnar Berndtson, Akseli Gallen-Kallela ja Elin Danielson-Gambogi.[1] Oman koulun ohella von Becker opetti Helsingin yliopistossa.[2]

Von Becker kouluineen oli merkittävä taideopetuksen uudistaja. Hän rohkaisi opiskelemaan Pariisissa ja toi maahan opettajansa Gustave Courbetin oppeja ja ranskalaista maalaustaidetta. Adolf von Becker itse oli opiskellut Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulun ohella Kööpenhaminan taideakatemiassa, sekä Düsseldorfissa ja Pariisissa.[1] Suomalaisista taiteilijoista hän oli ensimmäinen Pariisissa opiskellut.[2]

Oppilaat piirsivät aluksi, ja maalausta harjoiteltiin asetelmien ja yleensä havainnon pohjalta. Varsinaista elävän mallin piirustusta ei koulussa ehditty toteuttaa. Koulun toimintaa haittasi toisinaan von Beckerin runsas matkustelu.

Kirjallisuutta

  • Penttilä Tiina (toim.) Adolf von Becker - Pariisin tien viitoittaja -vägen till Paris. Museovirasto 2002. ISBN 951-616-083-2

Lähteet

  1. a b Turun taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 25.9.2009.
  2. a b ”Becker, Adolf von”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5