Adrasteia (mytologia)

Nykymaailmassa Adrasteia (mytologia):stä on tullut erittäin tärkeä ja monia ihmisiä kiinnostava aihe. Adrasteia (mytologia) on onnistunut herättämään huomiota ja herättämään keskustelua eri alueilla joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai arkipäiväisten näkökohtien vaikutuksensa vuoksi. Siksi on tärkeää syventyä tähän aiheeseen, analysoida sen vaikutuksia ja ymmärtää sen merkitys nykyisessä kontekstissa. Tämän artikkelin aikana tutkimme Adrasteia (mytologia):n eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan. Tavoitteena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus tästä kiehtovasta aiheesta.

Jacob Jordaens: Jupiterin lapsuus (1640-luku)

Adrasteia (m.kreik. Ἀδρήστεια, "pakenematon") oli kreikkalaisessa mytologiassa kreetalainen nymfi, jolle Rhea uskoi Zeus-pienokaisen hoidettavaksi suojellakseen tätä isältään Kronokselta Dikti-vuoren luolassa. Sisarensa Idan, Ida-vuoren nymfin, kanssa he huolehtivat Zeuksesta. Sisaret juottivat lasta Amaltheia-vuohen maidolla. Heidän kanssaan lapsesta huolehtimassa olleet korybantit, jotka mainitaan heidän veljikseen, peittivät lapsen huudon Kronoksen kuuluvilta miekkojansa ja kilpiensä kalskeella.[1][2] Adrasteian kerrotaan antaneen Zeukselle tämän ollessa sylilapsi leikkikaluksi kauniin kullan ja sinisen värisen pallon, joka taivaalle heitettäessä jätti liekehtivän vanan peräänsä.[3] Kreetalaisissa kolikoissa onkin antiikin aikana kuvattu Zeus istumassa maapallon päällä, joka symboloi samalla tavoin hänen valtaansa maailmaan.

Adrasteian kerrottiin useimmiten olleen Melisseuksen tytär, mutta Hyginus kertoo kuullensa joidenkin pitävän häntä Okeanoksen lapsena[4]. Lisäksi Euripideen näytelmässä Rhesos Adrasteia rinnastetaan Nemesikseen, ylpeyden rankaisijaan, ja sen sijaan, että olisi ollut Zeuksen hoitaja, hän olisikin ollut Zeuksen tytär[5].

Lähteet

  1. ↑ Apollodoros, Kirjasto 1.1.6–7 (engl. käännös)
  2. ↑ Kallimakhos, Hymni Zeukselle 42–53 (engl. käännös)
  3. ↑ Apollonios Rhodios, Argonautika 3.127–144 (engl. käännös)
  4. ↑ Hyginus, Fabulae clxxxii (engl. käännös)
  5. ↑ Euripides, Rhesos 342 (engl. käännös – Coleridge engl. käännös – Murray)