Afrosuomalaiset

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Afrosuomalaiset:n kiehtovaan maailmaan. Afrosuomalaiset:llä on ollut ratkaiseva rooli eri alueilla sen vaikutuksista nyky-yhteiskuntaan ja sen merkitykseen historiassa. Näillä sivuilla analysoimme Afrosuomalaiset:n vaikutusta ihmisten elämään ja tutkimme sen vaikutusta kulttuuriin, taiteeseen, politiikkaan ja teknologiaan. Lisäksi tutkimme, miten Afrosuomalaiset on kehittynyt ajan myötä sopeutuen nykymaailman muuttuviin olosuhteisiin ja haasteisiin. Valmistaudu uppoutumaan matkalle, joka johtaa sinut huomaamaan Afrosuomalaiset:n todellisen merkityksen elämässämme. Älä jää paitsi!

Afrosuomalaiset
Väkiluku arviolta 20 000 (2009)
Kielet lukuisia; suomen lisäksi suurimpana yksittäisenä somali¹
Uskonnot useita; etenkin islam (sunnalaisuus)[1] ja kristinusko[2]
Huomautukset
¹14 769 somalin puhujaa vuonna 2012.

Afrosuomalaiset ovat suomalaisia, joilla on sukujuuria Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.[3] Heitä on asunut Suomessa 1800-luvulta saakka. Vuonna 2009 afrosuomalaisia arvioitiin olevan noin 20 000.

Nimityksen käyttö Suomessa ei ole erityisen yleinen.

Historia

Tiettävästi ensimmäinen Suomen kansalaisuuden saanut afrosuomalainen oli Ambomaalta lähetyssaarnaajien 1880-luvulla mukanaan tuoma Rosa Emilia Clay. Hän työskenteli sittemmin kansakoulun opettajana. 1900-luvun puolella afrosuomalainen Rudolf Prüss oli mukana Suojeluskuntien toiminnassa ja johti talvisodassa hiihtopartiota.[4]

Suomalaisten suhtautumista varhaisiin afrosuomalaisiin on kuvailtu lapsekkaaksi uteliaisuudeksi ja ihmetykseksi. Suomalaiset miehet painostivat kuitenkin naisia käyttäytymään siveellisesti ”eksoottisten” tummaihoisten seurassa. Rasismi alkoi kasvaa voimakkaasti somalipakolaisten alkaessa saapua Suomeen 1990-luvun alussa. Suomalaiset skinheadit tekivät hyökkäyksiä afrikkalaisia vastaan, ja etenkin Joensuu nousi tunnetuksi rasismin keskukseksi.[5] Nastolassa poliisin täytyi suojella paikallista vastaanottokeskusta paikallisten väkivallalta suomalaisten syyllistyttyä ammuskeluihin, joukkopahoinpitelyihin ja rasistisen musiikin soittamiseen radiossa.[6] Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2018 julkaistua tutkimusta varten haastatelluista afrosuomalaisista 63 prosenttia oli kokenut Suomessa rasistista häirintää, joka oli ilmennyt esimerkiksi loukkaavina eleinä kuten tuijotuksena, kommentteina tai uhkauksina.[7][8] Lukema oli vertailussa olleista Euroopan unionin valtioista suurin keskiarvon ollessa 30 %.[7] Myös 14 prosenttia afrosuomalaisista kertoi joutuneensa Suomessa ihonvärinsä takia väkivallan uhriksi, seuraavana Irlanti (13 %).[7][9]

Vuoden 2009 arvion mukaan Suomessa asuu arviolta 20 000 afrosuomalaista. Afrosuomalaiset muodostavatkin suuremman vähemmistön kuin esimerkiksi saamelaiset tai romanit. Afrosuomalaisten oma identiteetti vaihtelee: jotkut pitävät itseään suomalaisina, kun taas osalla on kokonaan erillinen identiteetti.[4]

Lähteet

  1. Somalialaiset Ajankohta 27.7.2007, päivitetty 13.4.2011 Turun kaupunki
  2. Afrikkalaisperäiset kirkot pääkaupunkiseudulla Teologia.fi. 19.2.2008. Arkistoitu 27.6.2018. Viitattu 28.6.2018.
  3. afrosuomalainen. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  4. a b Afro-Suomen historia. Yle Teema. 9.12.2009. Yleisradio. Arkistoitu 1.4.2015. Viitattu 28.6.2018.
  5. Muurinen, Heta: Suomen musta menneisyys 13.12.2011. Plan Suomi. Viitattu 28.6.2018.
  6. Kajava, Marie: Mustan Suomen historia Maailman Kuvalehti. 7.1.2010. Kepa ry. Arkistoitu 28.6.2018. Viitattu 28.6.2018.
  7. a b c Second European Union Minorities and Discrimination Survey. Being Black in the EU 28.11.2018. FRA - European Union Agency for Fundamental Rights. Viitattu 24.2.2022. (englanniksi)
  8. Vuoripuro, Verna: Linnan juhliin osallistuva taiteilija Sonya Lindfors moittii perinnettä eriarvoistamisesta: ”Tämä voisi olla hetki, jona mietimme suomalaisuutta uudelleen” Helsingin Sanomat. 6.12.2018. Viitattu 9.2.2019.
  9. Lehtonen, Joonas: Sokeeraava tutkimustulos: Suomi EU-maista rasistisin – noin joka seitsemäs tummaihoinen kokenut väkivaltaa hiljattain Iltalehti. 28.11.2018. Viitattu 9.3.2019.