Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti aihetta Ahtokiveys, joka on äärimmäisen tärkeä tänään. Kautta historian Ahtokiveys on ollut keskeinen kiinnostuksen kohde ja keskustelu, joka on vaikuttanut yhteiskunnan, politiikan, kulttuurin ja tieteen eri aloihin. Tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykymaailmaan. Kattavan analyysin avulla löydämme Ahtokiveys:tä ympäröivät monet puolet ja näkökulmat sekä sen vaikutukset tulevaisuuteen. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Ahtokiveys:stä, jotta lukija voi ymmärtää sen tärkeyden ja olla tietoinen tähän aiheeseen liittyvistä viimeisimmistä edistysaskeleista ja keskusteluista.
Ahtokiveys on 1700-luvulla kehitetty tienrakennusmenetelmä. Siinä tien kantava kerros rakennettiin siten, että alimpana oli käsin vieri viereen asennettuja ylöspäin suippenevia kiviä. Alimman 15–20-senttisen kerroksen päälle levitettiin 8–10-senttinen pienempien kivien kerros, joka kiilautui aluskerroksen kivien väleihin. Päällimmäisenä oli 10-senttinen kerros pähkinänkokoisia kiviä.
Ahtokiveyksen keksijä oli ranskalainen insinööri Pierre Marie Jérôme Trésaguet (1717–1796), joka määritteli myös teiden käyttötarkoituksenmukaiset leveydet, suurimmat nousut ja pinnan sivukaltevuudet. Trésaguet'n opit levisivät Napoleonin myötä laajemmalle, sillä Napoleon asetti valloitetuille alueille Trésaguet'n oppilaita johtamaan tienrakennusta.