Aino-puku

Tässä artikkelissa aiomme tutkia perusteellisesti Aino-puku:tä ja kaikkia sitä ympäröiviä puolia. Puhummepa sitten sen vaikutuksista yhteiskuntaan, sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämään tai sen merkityksestä historiassa, Aino-puku on kiehtova aihe, joka ansaitsee täyden huomiomme. Näillä linjoilla perehdymme sen merkitykseen, sen kehitykseen ajan myötä ja Aino-puku:n eri näkökulmiin. Lisäksi tutkimme, kuinka Aino-puku on vaikuttanut eri sukupolviin ja kuinka se on edelleen merkityksellinen jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Valmistaudu lähtemään tiedon ja löytöjen matkalle Aino-puku:stä.

Aino-puku 1900-luvun alusta.[1]

Aino-puku on Karjalasta tehtyjen rautakautisten hautalöytöjen pohjalta sommiteltu muinaispuku. Puvun ohjeen on todennäköisesti suunnitellut Theodor Schwindt, joka oli 1880-luvulla tehnyt arkeologisia kaivauksia Karjalassa.[2]

Schwindt julkaisi Koti ja Yhteiskunta -lehden käsityöliitteessä vuonna 1899 puvun teko-ohjeet. Se sai juhlapukuna suuren suosion ja kansan parissa nimen ”Aino-puku”. Suomen Teollisuus-Kauppa myi valmiita pukuja ja niiden materiaaleja, mutta kansallispukuharrastajat ompelivat pukunsa usein ainakin osittain itse. Kuitenkin suuritöiset pronssikierukkakoristeet saatettiin korvata koristenauhoin tai metallilankapujotuksin, jopa pellinpaloin. Esiliina katosi joistakin puvuista kokonaan ja sen tilalle liitettiin metallinastakoristeinen vyö. Myös pukuun kuulunut huntu saatettiin korvata vaikkapa sorokalla.[2]

Aino-pukuun kuului valkoinen paita, vaaleansininen olkainhame, jonka helmat ja muut reunat oli koristeltu punavalkoisilla pirtanauhoilla, punainen esiliina, jonka helmassa oli pronssikierukkakoristeita sekä pari soikeita kupurasolkia, joita yhdistävään ketjuun oli kiinnitetty korvalusikka, tuluskivi, nahkakukkaro ja veitsi erillisillä keskiketjusta lähtevillä ketjuilla. Lisäksi pukuun kuului valkea huntu.[2]

Lähteet

  1. ↑ puku; Aino-puku; naisen www.finna.fi. Viitattu 24.1.2020.
  2. ↑ a b c puku; Aino-puku; naisen www.finna.fi. Viitattu 24.1.2020.