Nykymaailmassa Aivo-selkäydinneste on aihe, joka saa yhä enemmän merkitystä ja huomiota. Vuosien ajan Aivo-selkäydinneste on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohde yhteiskunnan eri sektoreille tieteestä politiikkaan, mukaan lukien taide ja kulttuuri. Ajan myötä Aivo-selkäydinneste:stä tulee keskeinen keskustelu- ja pohdiskelupiste, joka synnyttää ristiriitaisia mielipiteitä ja erilaisia näkemyksiä. Tästä syystä on tärkeää syventää tietämystämme ja ymmärrystämme Aivo-selkäydinneste:stä, pystyä käsittelemään sitä kattavasti ja tekemään tietoisia päätöksiä sen vaikutuksista elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme Aivo-selkäydinneste:n eri puolia ja analysoimme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa sekä sen vaikutuksia tulevaisuuteen.
Aivo-selkäydinneste eli likvori (lat. liquor cerebrospinalis) on nestettä, joka suojaa sekä aivoja että selkäydintä iskuilta. Aivo-selkäydinneste syntyy osaksi aivokammioiden suonipunoksissa. Sivukammioista ja kolmannesta aivokammiosta neste kulkee kohti neljättä aivokammiota. Neljännestä aivokammiosta se siirtyy kolmen pienen aukon kautta subaraknoidaalitilaan eli lukinkalvononteloon. Täältä aivo-selkäydinneste siirtyy araknoidaalivillusten kautta kovakalvon lehtien välissä sijaitseviin laskimoihin, joita kutsutaan laskimosinuksiksi eli veriviemäreiksi.
Aivo-selkäydinnestettä muodostuu vuorokaudessa noin 500 ml. Siinä on enemmän natriumia ja vähemmän glukoosia kuin kudosnesteessä.
Jos aivo-selkäydinnesteen reitti on vastasyntyneisyyskaudella jostain kohtaa tukossa esimerkiksi synnynnäisen epämuodostuman takia, jatkuvasti syntyvä aivo-selkäydinneste laajentaa aivokammiota ja työntää aivokudosta sivuille. Koska kallon luut eivät ole vielä luutuneet yhteen, myös aivokoppa suurenee.[1]
Aivo-selkäydinnesteen koostumusta voidaan tutkia erityisen lannepiston eli lumbaalipunktion avulla.[2]