Alankomaiden hallitsija

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Alankomaiden hallitsija, josta on tullut erittäin tärkeä nykyään. Alankomaiden hallitsija on näkökohta, joka on kiinnittänyt laajan joukon ihmisiä aina akateemikoista ja alan asiantuntijoista tavallisiin ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään sen vaikutusta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Näillä linjoilla analysoidaan erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja Alankomaiden hallitsija:een, tavoitteena tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Alankomaiden hallitsija:n tärkeyttä eri yhteyksissä tarkastellaan perusteellisesti sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin, jotta voidaan edistää tämän aiheen täydellisempää ja syvempää ymmärtämistä.

Alankomaiden Kuningas
Koning der Nederlanden
Virka-asunto Amsterdamin kuninkaallinen palatsi
Ensimmäinen Vilhelm I
Kotisivut www.koninklijhuis.nl

Alankomaiden hallitsijoista ensimmäinen oli vuosina 1806–1810 hallinnut Ranskan keisarin Napoleon I:n veli Ludvig Bonaparte, jonka Alankomaat vallannut Napoleon asetti perustamansa Hollannin kuningaskunnan nukkevaltion hallitsijaksi. Nykyinen monarkia perustettiin Wienin kongressissa 1815, kun Eurooppaa järjesteltiin uudelleen Napoleonin kukistumisen jälkeen. Tuolloin Alankomaihin kuuluivat myös nykyiset Belgia ja Luxemburg. Belgia itsenäistyi 1830. Vilhelm III:n kuoltua hallitsijaksi tuli hänen tyttärensä Vilhelmiina, mutta Luxemburgin laki ei sallinut naispuolista hallitsijaa, joten Luxemburgin hallitsijaksi tuli Nassaun entinen herttua Aadolf.

Alankomaiden hallitsijoilla on ollut tapana luopua kruunustaan myöhemmällä iällä. Vilhelm I luopui kruunusta poikansa Vilhelmin hyväksi, Vilhelmiina tyttärensä Julianan hyväksi ja Juliana tyttärensä Beatrixin hyväksi. Beatrix luopui kruunusta poikansa Willem-Alexanderin hyväksi, josta tuli Alankomaiden kuningas huhtikuussa 2013.[1]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Wallius, Anniina: Kuningatar Beatrix luopuu kruunusta 28.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 3.2.2013.

Aiheesta muualla