Albert Stigzelius
Nykymaailmassa Albert Stigzelius on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Olipa kyseessä yhteiskuntaan, kulttuuriin, talouteen tai mihin tahansa muuhun alueeseen kohdistuva vaikutus, Albert Stigzelius on vanginnut niin asiantuntijoiden kuin fanienkin huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Albert Stigzelius:n eri puolia sen alkuperästä nykyiseen kehitykseen ja keskustelemme sen vaikutuksista ja mahdollisesta tulevasta kehityksestä. Sillä ei ole väliä, oletko aiheen opiskelija vai oletko vain utelias oppimaan lisää, tämä artikkeli tarjoaa täydellisen ja rikastuttavan käsityksen Albert Stigzelius:stä. Tule mukaan tälle löytö- ja tiedonmatkalle!
Erik Albert Stigzelius (8. maaliskuuta 1853 Korppoo – 3. tammikuuta 1928 Turku) oli suomalainen hovioikeudenneuvos, valtiopäivämies ja kansanedustaja.
Stigzeliuksen vanhemmat olivat kartanonomistaja, apteekkari Lars Evert Stigzelius ja Erika Lovisa Törnström. Hän pääsi ylioppilaaksi 1873, suoritti yleisen oikeustutkinnon 1879 ja sai varatuomarin arvon 1881.
Stigzelius toimi Suomen kirkollisvirkakunnan leski- ja orpokassan sihteerinä ja asiamiehenä 1884–1888, Hän oli Turun hovioikeudessa kirjaajana 1886–1888, ylimääräisenä viskaalina 1888–1889, notaarina 1889–1895, apujäsenenä 1891–1896, varakanneviskaalina 1895–1896 ja asessorina 1896–1901. Tämän jälkeen Stigzelius oli Helsingin tuomiokunnan tuomarina 1901–1918 ja uudelleen Turun hovioikeudessa hovioikeudenneuvoksena 1921–1926 ja apujäsenenä 1921.
Stigzelius oli Turun edustaja porvarissäädyssä valtiopäivillä 1894, 1897, 1899 ja 1900.[1] Hän oli sitten ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana 1908–1909 edustaen Turun läänin eteläistä vaalipiiriä. Hän toimi myös Turun rahatoimikamarin puheenjohtajana ja Turun kaupunginvaltuutettuna. Stigzelius oli lisäksi Suomen Talousseuran varapuheenjohtajana.
Albert Stigzelius oli naimisissa vuodesta 1892 Selma Karolina Finnen kanssa.
Lähteet
- Albert Stigzelius Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- STIGZELIUS Erik Albert. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
Viitteet
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 323–324. Helsinki: Otava, 1921.
