Aleksanterin pylväs

Tässä artikkelissa perehdymme Aleksanterin pylväs:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Aleksanterin pylväs on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa ja on herättänyt keskustelua ja pohdintaa sen merkityksestä ja vaikutuksesta. Näillä linjoilla analysoimme sen kehitystä ajan myötä sekä sen vaikutusta eri alueilla kulttuurista teknologiaan. Samoin keskitymme Aleksanterin pylväs:n tällä hetkellä tarjoamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin ja kiinnitämme huomiota sen tärkeyteen globalisoituneessa ja jatkuvasti muuttuvassa kontekstissa.

Aleksanterin pylväs ja Talvipalatsi.
Pylvään päässä seisova enkelipatsas.
Jalustan pronssireliefi.

Aleksanterin pylväs (ven. Алекса́ндровская коло́нна, Aleksandrovskaja kolonna, myös Алекса́ндровский столп, Aleksandrovski stolp) on Aleksanteri I:n Napoleonista saaman voiton muistomerkki Pietarin Palatsiaukiolla Venäjällä.

Muistomerkin on suunnitellut vuonna 1829 Iisakinkirkon rakennustyötä johtanut arkkitehti Auguste de Montferrand.[1] Sen esikuvia ovat Trajanuksen pylväs Roomassa ja Napoleonille omistettu Vendôme-aukion pylväs Pariisissa.[2] Pylvään muodostaa Pyterlahden kivilouhimossa vuosina 1830–1832 valmistettu punagraniittinen monoliitti, joka kuljetettiin kahden höyrylaivan vetämällä erityisaluksella Pietariin. Perustukseen upotettiin 1250 kuuden metrin pituista paalua.[3] Omalla painollaan seisova pylväs[1] nostettiin jalustalleen 30. elokuuta 1832 insinööri Agustín de Betancourtin suunnitteleman teline- ja köysijärjestelmän avulla.[4] Tunti 45 minuuttia kestäneeseen pystytykseen osallistui kolme tuhatta henkeä. Muistomerkki avattiin 30. elokuuta 1834 järjestetyssä sotilasparaatissa.[3]

Pyöreäksi hiotun monoliitin korkeus on 25,5 metriä, läpimitta 3,66–3,19 metriä ja paino noin 600 tonnia. Pylvään päässä on käärmettä ristillä murskaava enkelipatsas, jolla on Aleksanteri I:n kasvot (kuvanveistäjä Boris Orlovski). Jalustaa koristavat allegoriset pronssireliefit (Giovanni Scotti, Pjotr Svintsov, Ivan Leppe). Kokonaisuudessaan muistomerkki on 47,5 metrin korkuinen.[3]

Leningradin piirityksen aikana sirpaleiden vaurioittama muistomerkki restauroitiin vuonna 1963. Vuonna 1977 sitä ympäröinyt asfalttipäällyste korvattiin kivetyksellä ja samalla pystytettiin neljä alkuperäisten kaltaista valaisinpylvästä. Vuosien 2002–2003 restaurointitöiden yhteydessä muistomerkki ympäröitiin pronssiaidalla.[5]

Aleksanterin pylväs muodostaa Palatsiaukion arkkitehtonisen keskipisteen. Yhdessä Pääesikunnan porttikaaren kanssa se antaa aukiolle erityisen juhlavan ilmeen.[3] Ennen Aleksanterin puiston istuttamista pylväs näkyi kauas Iisakinkirkon luokse.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b Lisovski, V.G.: Sankt-Peterburg: otšerki arhitekturnoi istorii goroda. T. 1., Klassitšeski gorod, s. 333. Sankt-Peterburg: Kolo, 2009. ISBN 978-5-901841-57-0
  2. ↑ a b Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 219. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6
  3. ↑ a b c d Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 54. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
  4. ↑ Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 221. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6
  5. ↑ Entsiklopedija Sankt-Peterburga encspb.ru. Viitattu 9.5.2010. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksanterin pylväs.