Nykymaailmassa Alexandre de Lameth on aihe, joka on herättänyt miljoonien ihmisten huomion ja kiinnostuksen eri puolilla maailmaa. Alexandre de Lameth on yhteiskunnallisen vaikutuksensa, populaarikulttuurin merkityksen tai historiallisen merkityksensä vuoksi onnistunut ylittämään rajat ja sukupolvet ja nousemaan keskustelun ja keskustelun aiheeksi eri alueilla. Syntymisestään nykypäivään Alexandre de Lameth on jättänyt jälkensä ihmisten elämään ja merkitsee ennen ja jälkeen tapaamme nähdä maailman. Tässä artikkelissa tutkimme Alexandre de Lameth:n eri puolia ja ulottuvuuksia analysoimalla sen vaikutusta eri aloilla ja sen roolia nyky-yhteiskunnassa.
Alexandre Théodore Victor de Lameth (28. lokakuuta 1760 Pariisi – 18. maaliskuuta 1829 Pariisi)[1][2] oli ranskalainen kreivi ja tärkeä poliittinen vaikuttaja Ranskan suuren vallankumouksen alkuvaiheessa.
Lameth osallistui vapaaehtoisena Amerikan vapaussotaan kahden veljensä kanssa. Hän jatkoi sotilasuraansa Ranskassa ja sai vuonna 1785 nimityksen ratsuväkirykmentin everstiksi. Lameth osallistui aatelin edustajana vuoden 1789 säätyjen yleiskokoukseen, ja liittyi 25. kesäkuuta kolmannen säädyn edustajien muodostamaan perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen. Lameth osallistui ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksen laatimiseen ja feodalismin kumoamiseen. Hän muodosti kansalliskokouksessa yhdessä Antoine Barnaven ja Adrien Duportin kanssa niin sanotun triumviraatin, joka vaikutti monien päätösten syntyyn. He esimerkiksi torjuivat syyskuussa 1789 hankkeen kaksikamarisen parlamentin perustamisesta. Vähitellen he kuitenkin huolestuivat vallankumouksen radikalisoitumisesta ja ryhtyivät keväällä 1791 hovin salaisiksi neuvonantajiksi suojellakseen perustuslaillista monarkiaa. Hovi rahoitti heidän julkaisemaansa Logographe-sanomalehteä.[1]
Lameth erosi perustuslaillisten monarkistien mukana jakobiiniklubista heinäkuussa 1791 ja oli yksi feuillanttien klubin perustajajäsenistä. Hän ei ollut vaalikelpoinen syksyllä 1791 valittuun lakiasäätävään kansalliskokoukseen, mutta vaikutti vielä politiikkaan feuillanttien klubin kautta. Vallankumoussodan puhjettua keväällä 1792 Lameth liittyi upseerina Ranskan pohjoiseen armeijaan.[1] Monarkian kukistamisen jälkeen hän pakeni yhdessä kenraali La Fayetten kanssa maasta elokuussa 1792. He pyrkivät Amerikkaan, mutta jäivät itävaltalaisten vangeiksi. Oltuaan kolme vuotta sotavankeudessa Olmützin linnoituksessa Lameth asettui 1796 Hampuriin, jossa hän toimi liikemiehenä.[1][3] Hän palasi Ranskaan Napoleonin aikana vuonna 1800 ja toimi vuosina 1802–1815 eri departementtien prefektinä. Lameth vaikutti liberaalin opposition jäsenenä vielä Ludvig XVIII:n ja Kaarle X:n valtakausilla.[1] Hän kuului edustajainkamariin vuosina 1820–1823 ja vuodesta 1827 kuolemaansa asti.[2]
Alexandre de Lamethin veli oli poliitikko Charles de Lameth.[3]