Alfonso III (Asturia)

Tämän päivän artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Alfonso III (Asturia), joka on viime aikoina herättänyt keskustelua ja kiistoja. Alkuperäistään nykypäivään Alfonso III (Asturia) on ollut alan asiantuntijoiden tutkimuksen kohteena, ja he ovat omistaneet lukemattomia tunteja sen ymmärtämiseen. Tässä artikkelissa tarkastelemme erilaisia ​​Alfonso III (Asturia):een liittyviä näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan mahdollisiin ratkaisuihin ja vaihtoehtoihin, joita on ehdotettu. Tavoitteemme on tarjota kokonaisvaltainen ja täydellinen näkemys Alfonso III (Asturia):stä ja tarjota lukijalle yksityiskohtainen ja tiukka analyysi, joka mahdollistaa syvän ymmärryksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.

Alfonso III
Asturian kuningas
Valtakausi 866–910
Edeltäjä Ordoño I
Seuraaja Fruela II
Ordoño II
García I

Alfonso III oli Asturian eli Leónin kuningas vuosina 866–910[1] isänsä Ordoño I:n jälkeen.[2]

Isänsä tavoin Alfonso pyrki kasvattamaan vaikutusvaltaansa asuttamalla Dueron alueen, jonne hän perusti useita linnoituksia. Tällä tavoin Kastiliasta (espanjan castille ’linnoitus’) muodostui tärkeä etuvartioasema Córdobaa vastaan. Alfonso myös tuki al-Andalusin kapinallisia sekä pieniä puoli-itsenäisiä muslimivaltioita. Hän oli läheisessä yhteistyössä Banu Qasin kanssa ja avusti Ibn Marwania tämän taistelussa Umaijadi-emiirejä vastaan. Yhteistyön tuloksena Ibn Marwan jopa luovutti vangitsemansa emiirin pääministerin Alfonson käsiin. Pian tämän jälkeen Ibn Marwanin oli paettava Alfonson luo, jolloin Córdoban emiiri Muhammad I johti suuren armeijansa Asturiaan. Alfonso otti 878 suuren voiton vastustajastaan Polvorariassa ja kenties ensimmäistä kertaa Córdoban emiiri joutui anomaan rauhaa kristityltä ruhtinaalta. Rauhan solmimisen jälkeen emiiri keskitti voimansa omia kapinallisiaan, muun muassa Ibn Marwania, vastaan.[3]

Alfonson voitto houkutteli pakolaisia al-Andalusista. Hän jatkoi Dueron laakson asuttamista Zamorassa, Torossa ja Simcasissa. Samalla hän julistautui muinaisten visigoottien jälkeläiseksi, ja tuossa ominaisuudessa hän vaati johtoasemaa kristittyjen ruhtinaiden keskuudessa.[4]

Alfonson hallinnon viimeisiä vuosia varjosti hänen poikiensa kapinointi. Isänsä kuoltua nämä jakoivat valtakunnan siten, että García I (910–914) sai Leónin ja Kastilian, Ordoño II (910–925) Galician ja Fruela II (910–925) Asturian ja Oviedon.[5]

Lähteet

  • O’Callaghan, J. F.: A History of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6 (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ O’Callaghan, s. 678.
  2. ↑ O’Callaghan, s. 112.
  3. ↑ O’Callaghan, s. 113.
  4. ↑ O’Callaghan, s. 115.
  5. ↑ O’Callaghan, s. 120.