Nykyään Allan Holdsworth on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe suurelle väestöryhmälle. Tämä kysymys on kiinnittänyt eri alojen asiantuntijoiden, tutkijoiden ja ammattilaisten huomion, jotka ovat omistaneet aikaansa ja vaivaa sen analysoimiseen eri näkökulmista. Lisäksi Allan Holdsworth on synnyttänyt yhteiskunnassa keskustelua, joka on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja eriäviä kantoja. Tässä tilanteessa on tärkeää syventää tietojamme Allan Holdsworth:stä ja tutkia sen vaikutuksia eri yhteyksissä. Tätä tarkoitusta varten tässä artikkelissa käsitellään Allan Holdsworth:tä yksityiskohtaisesti ja kriittisesti, jotta voidaan tarjota kattava näkemys tästä nykyisestä aiheesta.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Allan Holdsworth | |
---|---|
![]() Allan Holdsworth esiintymässä vuonna 1975. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. elokuuta 1946 |
Kuollut | 16. huhtikuuta 2017 (70 vuotta) |
Ammatti | muusikko, säveltäjä, tuottaja |
Muusikko | |
Aktiivisena | 1969–2017 |
Tyylilajit | jazz, fuusiojazz, instrumentaalinen rock, progressiivinen rock |
Soittimet | kitara, SynthAxe |
Yhtyeet | 'Igginbottom, Tempest, Bill Brudford, U.K., ALLAN HOLDSWORTH BAND |
Levy-yhtiöt | Relativity, Intima, Restless |
|
Allan Holdsworth (6. elokuuta 1946 – 16. huhtikuuta 2017[1]) oli brittiläinen jazz-kitaristi ja säveltäjä. Holdsworth tunnettiin parhaiten virtuoosimaisen nopeasta soittotekniikastaan, erilaisista dissonanteista sävellajeista ja SynthAxe-kitarasyntetisaattorin käyttämisestä. Holdsworthin tuotanto koostui pääosin instrumentaalisoololevyistä, vaikka hän esiintyi myös muun muassa Level 42 -yhtyeessä. Holdsworth tuli 1970-luvulla tunnetuksi soittaessaan muun muassa Tony Williamsin, Nucleusin, Tempestin, Gongin, U.K.:n, Bill Brufordin ja Jean-Luc Pontyn levyillä.
Holdsworthia pidettiin yhtenä modernin kitaransoiton uudistajista ja hänen soittotyylinsä poikkesi huomattavasti perinteisestä jazztyylistä. Holdsworthin soitto perustui kitaran otelaudan näkemiseen joukkona symmetrisiä kuvioita, joita hyödyntämällä hän kehitti oman nopeatempoisen, molempia käsiä tehokkaasti hyödyntävän soittotyylinsä, jossa oli huomattavan paljon vaikutteita virtuoosisaksofonistien kuten John Coltranen soitosta.
Musiikin ohella Holdsworth oli intohimoinen olutharrastaja, pyöräilijä[2] ja keksijä. Oman tuotantonsa suhteen Holdsworth oli äärimmäisen kriittinen ja on täysin tyytyväinen vain pieneen osaan aikaansaannoksistaan.lähde?