Alumiinikloridi

Nykymaailmassa Alumiinikloridi on tärkeä aihe, josta on tullut monien ihmisten huomion keskipiste. Alumiinikloridi on syntymästään lähtien herättänyt kiinnostuksen asiantuntijoissa ja harrastajissa, jotka ovat omistaneet aikaa ja vaivaa sen eri näkökohtien tutkimiseen ja ymmärtämiseen. Yhteiskuntavaikutuksistaan ​​mahdollisiin pitkän aikavälin seurauksiin Alumiinikloridi on ollut lukuisten keskustelujen ja keskustelujen kohteena eri aloilla. Tässä artikkelissa perehdymme Alumiinikloridi:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja sen vaikutuksia nykyään.

Alumiinikloridi
Tunnisteet
CAS-numero
PubChem CID
Ominaisuudet
Molekyylikaava AlCl3
Moolimassa 133,34 g/mol
Ulkomuoto valkoista tai keltaista, hygroskooppista kiinteää ainetta
Sulamispiste 190 °C (463 K) (2,5 atm)
Kiehumispiste sublimoituu 178 °C (451 K)
Tiheys 2,48 g/cm3
Liukoisuus veteen 49 g/100 ml 100 °C:ssa

Alumiinikloridi on syövyttävä, palamaton yhdiste, jonka kemiallinen kaava on AlCl3. Se on hygroskooppinen aine[1] ja reagoi voimakkaasti joutuessaan kosketuksiin veden, vesihöyryn ja ilman kosteuden kanssa muodostaen syövyttävää suolahappoa. Tässä reaktiossa vapautuu myös runsaasti lämpöä. Alumiinikloridi voi reagoida räjähtäen happidifluoridin (hajoaa), natriumboorihydroksidin, fenolin, fenyyliatsidin tai perklooribentseenin kanssa.

Yhdisteestä käytetään myös nimiä alumiinitrikloridi ja alumiini(III)kloridi. Alumiini reagoi kloorikaasun kanssa muodostaen alumiinikloridia.

Yhdistettä voidaan valmistaa myös kloorin ja alumiinioksidin välisellä reaktiolla hiilen läsnä ollessa. Yhdistettä käytetään katalyyttinä useissa orgaanisen kemian reaktioissa muun muassa Friedel–Crafts-alkyloinneissa ja Friedel–Crafts-asyloinneissa. Sitä voidaan käyttää myös tekstiilien käsittelyyn.[1]

Alumiinikloridilla on olemassa myös kidevedellisiä hydraatteja, kuten alumiinikloridimonohydraatti AlCl3•H2O (CAS 10124-27-3) ja alumiinikloridiheksahydraatti AlCl3•6H2O (CAS 7784-13-6). Kidevedellistä alumiinikloridia käytetään usein antiperspiranttien hikoilua estävänä ainesosana.

Lähteet

  1. a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 236. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3

Aiheesta muualla