Seuraavassa artikkelissa puhumme Amerikanbully:stä, joka on nykyään erittäin tärkeä aihe. Amerikanbully on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa joko yhteiskuntavaikutuksellaan, henkilökohtaisella merkityksellään tai jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Ilmestymisestään lähtien Amerikanbully on herättänyt laajaa keskustelua ja herättänyt kasvavaa kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin keskuudessa. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Amerikanbully:een, analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja sen kehitystä ajan myötä. Valmistaudu astumaan Amerikanbully:n kiehtovaan maailmaan ja tutustu kaikkeen, mitä tällä teemalla on tarjota!
Amerikanbully | |
---|---|
![]() |
|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa |
![]() |
Määrä | Suomessa joitain yksilöitä |
Rodun syntyaika | 1900-luvun loppu |
Nykyinen käyttö | seurakoira |
Elinikä | Keskimäärin 12–13 vuotta |
Muita nimityksiä | American Bully |
FCI-luokitus |
ei FCI-rotu UKC: Companion Dogs RKF: ryhmä 2 alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat |
Ulkonäkö | |
Säkäkorkeus |
pocket 33–43 cm classic/standard 40-51 cm xl 48-58 cm |
Väritys | mikä tahansa paitsi merle |
Amerikanbully on yhdysvaltalainen koirarotu. United Kennel Club (UKC) on tunnustanut sen vuonna 2013.[1] Lisäksi mm. Venäjän Kennelfederaatio (RKF) ja muutama latina-amerikkalainen kennelliitto, kuten Confederação Brasileira de Cinofilia (CBKC) ovat hyväksyneet sen viralliseksi roduksi.
Amerikanbully sekoitetaan usein amerikanpitbullterrieriin, mutta vaikka se polveutuu viimeksi mainitusta, se ei sovi kyseiseen rotutyyppiin. Lyhyelle, sileälle ja kiiltävälle karvapeitteelle sallitaan kaikki värit ja väriyhdistelmät merleä lukuun ottamatta. Tavallisin väritys on lähes kauttaaltaan yksivärinen - yleisimmin musta - jolla on rintakehässä pienempi tai suurempi valkoinen alue tai piirto.[1]
United Kennel Club jakaa rodun kolmeen eri kokoluokkaan: pocket, standard/classic ja xl. Lisäksi standardin ja classicin välillä on keskinäistä eroa siten, että jälkimmäisellä on kevyempi runko ja vähemmän massaa kuin ensiksi mainitulla.[1]
Säkäkorkeus:[2]
Amerikanbullyn jalostuksessa painotetaan hyvän seurakoiran ominaisuuksiin, elämäniloon, lempeyteen ja ihmisystävällisyyteen. Äärimmäinen arkuus ja vihainen tai aggressiivinen käytös ovat tämän vuoksi näyttelyissä hylkääviä virheitä.[1] Rotumääritelmä kuitenkin toteaa tietynasteisen vieraskoira-aggression kuuluvan osaksi rodun ominaispiirteitä[1], mikä tavallisesti tarkoittaa sitä että rotu on muita koiria kohtaan dominoiva eikä välttämättä siedä tai tule hyvin toimeen muiden samaa sukupuolta edustavien koirien kanssa.
Rodun juuret ovat eräässä amerikanpitbullterrierin linjassa, joka eriytyi tyypiltään sen verran etäälle muista linjoista 1900-luvun lopulla että se päätettiin viimein rekisteröidä omana rotunaan. Tähän linjaan risteytettiin sittemmin englanninbulldoggia, amerikanbulldoggia ja vanhaenglanninbulldoggia, minkä myötä nykyinen amerikanbully syntyi.[1] Ensin perustettiin American Bully Kennel Club, mitä seurasi vuonna 2013 UKC:n virallinen hyväksyntä[1].
Rotu rantautui Suomeen vuonna 2008, ja nykyisin sitä kasvattaa ainakin yksi suomalainen kennel. Tämä on herättänyt keskustelua siitä, tulisiko rotu hyväksyä Suomen Amerikkalaisperäisten Työkoiraharrastajien Yhdistyksen piiriin, ja ongelmaksi koetaan lähinnä se ettei kyseessä ole varsinaisesti työkoirarotu. Suomessa olevat amerikanbullyt edustavat rakenteeltaan ja ulkoiselta rotutyypiltään enimmäkseen hillitymmästä päästä olevaa Razor's Edge -linjaa, eivätkä ole esimerkiksi yhtä matalia, lyhytraajaisia tai bulldoggimaisia kuin valtaosa amerikkalaisista linjoista. Moni tällainen terverakenteisempi yksilö muistuttaakin enemmän pitbullia. Suomesta löytyy myös jonkin verran Gott-, Khangis Khon -, Xtreme-, Grey- ja Butthead-linjoista polveutuvia koiria.[3]
Rotu voi olla erittäin sairas äärimmäisen lyhyytensä ja kokonsa vuoksi. Moni pitbullterrierin omistaja kutsuukin sitä nimellä pitopotamus. UKC kuitenkin painottaa, että oikeanlaisen rodunedustajan tulee olla rakenteeltaan tasapainoinen ja atleettinen. Myös pään mittasuhteiden pitäisi sen mukaan olla runkoon verrattuna kohtuulliset ja liioittelemattomat. Kallon ja kuonon rakenne ei saa UKC-rotumääritelmän mukaan missään tapauksessa haitata tai vaikeuttaa normaalia näkökykyä eikä hengittämistä. Se myös painottaa, että amerikanbullyn tulee massastaan ja voimastaan huolimatta olla ketterä ja aktiivinen.[1]
Terveyteen tai toimintakykyyn vaikuttavat hylkäävät virheet:[1]
Terveyteen tai toimintakykyyn vaikuttavat erittäin vakaviksi tai vakaviksi katsotut virheet:[1]
Muut toimintakykyyn vaikuttavat, vähemmän vakavat mutta kuitenkin virheiksi luetut ominaisuudet:[1]