Amin al-Husseini

Tässä artikkelissa perehdymme Amin al-Husseini:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme Amin al-Husseini:n kaikkia puolia ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan sen alkuperästä sen kehitykseen ajan myötä. Eri näkökulmien ja yksityiskohtaisen analyysin avulla yritämme valaista tätä tänään niin tärkeätä aihetta. Amin al-Husseini on ollut intensiivisen keskustelun ja kiistan kohteena, ja tavoitteemme on tarjota kattava näkemys, joka kutsuu pohtimaan ja keskustelemaan. Epäilemättä Amin al-Husseini on aihe, joka ansaitsee käsitellä vakavasti ja huolellisesti, ja olemme varmoja, että tämä artikkeli kiinnostaa suuresti kaikkia lukijoitamme.

Amin al-Husseini (n. 1929).

Muhammad Amin al-Husseini[1] (1895/1897 [2]– 4. heinäkuuta 1974) oli arabinationalisti ja muslimijohtaja Palestiinan brittiläisessä mandaatissa. Hän oli keskeinen sionismin vastustaja ja soti lopulta myös brittihallintoa vastaan.

Elämä

Al-Husseini oli islamilainen lainoppinut ja Jerusalemin suurmufti (1921–1948). Brittiläinen mandaattihallinto nosti hänet Palestiinan brittiläisen mandaatin muslimiväestön johtajaksi, kun alue oli perustettu Remon konferenssissa vuonna 1920.[2] Al-Husseini kuului jerusalemilaiseen mahtisukuun, jonka jäsenet perinteisesti ovat olleet Jerusalemin suurmufteja eli korkeimpia šaria-lain tulkitsijoita.

Al-Husseini johti vuonna 1936 alkanutta arabikapinaa brittejä ja juutalaisia vastaan. Brittihallinto karkotti hänet lopullisesti Palestiinasta. Toisessa maailmansodassa Palestiinan juutalaiset tukivat brittejä, kun taas Saksa yritti itsenäisyyslupauksilla saada aikaan arabikapinan alueen brittihallintoa vastaan. Vuonna 1941 Irakissa tehtiin kapinayritys, jolloin myös Bagdadiin paennut al-Husseini antoi fatwan kehottaen siinä muslimeja pyhään sotaan brittejä vastaan.[3]

Amin al-Husseini neuvonpidossa Adolf Hitlerin kanssa 28.11.1941

Amin al-Husseini oli toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan liittolainen ja tapasi vuonna 1941 Adolf Hitlerin. Hän auttoi rekrytoimaan Bosnian muslimeja näiden omaan SS-divisioonansa.[4] Sodan päätyttyä hän pääsi Ranskan suojeluksessa Kairoon ja säästyi oikeudenkäynneiltä. Hänen tiedetään olleen mukana kehittämässä radikaalia islamia, jonka pohjana on ollut muslimiveljeskunta aate. [5]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Muhammad Amin al-Husseini (1895-1974) palestine-studies.org.
  2. ↑ a b Juusola, 2014, s. 51, 307
  3. ↑ Juusola, 2014, s. 57, 307
  4. ↑ Timo Pelonen, Vihollisen vihollinen on ystävä. Helsingin Sanomat 18.7.2012S. B 13
  5. ↑ Jeffrey Herf: Haj Amin al-Husseini, the Nazis and the Holocaust:The Origins, Nature and Aftereffects of Collaboration (Its original base was in the Sunni Muslim Brotherhood that inspired subsequent organizations) jcpa.org. 5.tammikuuta 2016. Viitattu 23.2.2017.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amin al-Husseini.
Jerusalemin suurmuftit

al-Masri (?–1440) – M. T. al-Hussein (1860-luku–1908) – K. al-Hussein (1908–1921)1 – Amin al-Husseini (1921–1948) – Jarallah (1948–1954) – Ja'abari (1993–1994) – Sabri (1994–2006) – Muhammad Ahmad Hussein (2006–)

1 Osmanien valtakunta julisti As'ad Shukeiriin qadiksi (mufti) vuosiksi 1914–1918.