Ammoniumvetysulfidi
Tässä artikkelissa tutkimme Ammoniumvetysulfidi:n kiehtovaa maailmaa. Ammoniumvetysulfidi on herättänyt monien ihmisten huomion ja uteliaisuuden Ammoniumvetysulfidi:n vaikutuksista yhteiskuntaan sen kehitykseen ajan myötä. Tämän analyysin aikana tarkastelemme Ammoniumvetysulfidi:n eri puolia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Opimme kuinka Ammoniumvetysulfidi on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin sekä sen rooliin populaarikulttuurissa. Tällä kiertueella löydämme Ammoniumvetysulfidi:n merkityksen ja sen merkityksen nykymaailmassa.
| Ammoniumvetysulfidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 12124-99-1 |
| PubChem CID | 25515 ja 20192691 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NH4HS |
| Moolimassa | 51,12 |
| Ulkomuoto | Valkoinen tai kellertävä kiteinen aine tai väritön tai kellertävä liuos[1] |
| Tiheys | 1,17 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 1281 g/l (25 °C)[2] |
Ammoniumvetysulfidi (NH4HS) on ammonium- ja vetysulfidi-ionien muodostama ioniyhdiste.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
Ammoniumvetysulfidi on kiinteänä melko pysymätön yhdiste, joka sublimoituu jo huoneenlämpötilassa merkittävästi. Kuumennettaessa 57 °C:n lämpötilaan se hajoaa muodostaen ammoniakkia ja divetysulfidia. Yhdiste liukenee hyvin veteen, etanoliin ja nestemäiseen ammoniakkiin ja liuokset ovat pysyvämpiä kuin kiinteä ammoniumvetysulfidi. Liuosten seisoessa pitkään liuoksen väri muuttuu keltaiseksi, koska liuokseen muodostuu polysulfidi-ioneja.[1][3]
Ammoniumvetysulfidiliuosta valmistetaan johtamalla yhtä suuret ainemäärät divetysulfidia ammoniakkiliuokseen. Yhdistettä muodostuu myös kiinteän ammoniumsulfidin hajotessa. Ammoniumvetysulfidia käytetään tekstiiliteollisuudessa, analyyttisenä reagenssina ja orgaanisessa synteesissä.[1][3]
Ammoniumvetysulfidia esiintyy pilvinä Jupiterin ilmakehässä.[4]
Lähteet
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 279. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ Ammoniumvetysulfidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 29.11.2012
- ↑ a b Charles W. Weston, John R. Papcun & Maurice Dery: Ammonium compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 29.11.2012
- ↑ Paul Robert Weissman,Torrence V. Johnson: Encyclopedia of the Solar System, s. 387. Academic Press, 2007. ISBN 978-0-12-088589-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 29.11.2012. (englanniksi)