Nykymaailmassa Analyysin peruslause:stä on tullut yhä tärkeämpi aihe. Olipa kyse yhteiskuntavaikutuksesta, historiallisesta merkityksestään tai populaarikulttuuriin kohdistuvasta vaikutuksestaan, Analyysin peruslause on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Syntymisestään nykypäivään Analyysin peruslause on ollut ratkaisevassa roolissa jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla, ja se on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Analyysin peruslause:n merkitystä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan ymmärtääksemme paremmin sen vaikutusta ja merkitystä nykymaailmassa.
Analyysin peruslauseet ovat lauseita, joiden mukaan kaksi analyysin perusmääritelmää, derivointi ja integrointi, ovat toistensa käänteistoimituksia. Analyysin peruslauseita on väitteen kumpaakin puoliskoa varten yksi, ja niiden nimet ovat analyysin ensimmäinen peruslause ja analyysin toinen peruslause. Siitä, kumpi on kumpi, ei liene täysin yksimielistä käytäntöä.
Jos on välillä jatkuva funktio ja jokin sen integraalifunktio, niin F on derivoituva ja pätee:
Lause voidaan kirjoittaa myös muodossa
Olkoot ja funktion primitiivejä (integraalifunktioita). Tällöin löytyy vakio siten, että
Merkitään kuvasta funktion alueen, eli funktion alle jäävän pinta-alan, kokoa funktiolla (kuvassa punainen alue). Olkoon sinisen alueen leveys . Kun h on pieni saadaan arvio siniselle alueelle:
Toisaalta sininen alue on . Yhdistämällä saadaan:
Siis on :n derivaatta, kun väli lähestyy nollaa.
Tästä seuraa, että derivoinnin käänteisoperaatiolla funktiosta saadaan funktio eli funktion alle jäävä pinta-ala.