Anders Lassfolk

Tässä artikkelissa aiomme tutkia kaikkea Anders Lassfolk:een liittyvää. Sen alkuperästä sen evoluutioon tänään, sen sovellusten kautta eri yhteyksissä. Anders Lassfolk:llä on ollut keskeinen rooli niinkin moninaisissa asioissa kuin yhteiskunta, teknologia, kulttuuri ja historia. Vuosien varrella Anders Lassfolk on herättänyt keskustelua sen vaikutuksista ja vaikutuksista elämäämme, sen eettisistä vaikutuksista ja tulevasta kehityksestä. Siksi on erittäin tärkeää analysoida perusteellisesti kaikki Anders Lassfolk:een liittyvät näkökohdat, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää sen merkitys nykymaailmassa ja sen potentiaali tulevaisuudessa.

Anders Lassfolk (29. elokuuta 1876 Purmo – 2. tammikuuta 1954 Pietarsaari) oli kauppaneuvos ja pitsin teollisen valmistuksen pioneeri Suomessa.[1]

Lassfolkin vanhemmat olivat maanviljelijä Jakob Lassfolk ja Johanna Sandnabba ja puoliso vuodesta 1901 Emma Elsa Irene Hagberg. Purmon Lassfolkin kylässä syntynyt Lassfolk lähti ensin kauppaharjoittelijaksi ja perusti sitten kotikyläänsä kaupan vuonna 1896, toisen kaupan lähikylään ja lopulta pääliikkeen Pietarsaareen. Suomen ensimmäisen pitsi- ja nauhatehtaan hän perusti Pietarsaaren keskustaan vuonna 1911 ja ryhtyi kauppiaasta tekstiilitehtailijaksi. Pitsin raaka-aine oli kotimaista pellavaa sekä puuvillaa. Koneellisesta pitsien kutomisesta ja pitsiliiketoiminnasta Lassfolk hankki lisätietoja sekä Saksasta että Ruotsista. Kymmenen vuoden kuluttua perustamisesta hänen tehtaassaan oli jo 80 pitsinkudontakonetta. Kasvu jatkui 1920- ja 1930-luvuilla ja enimmillään tehtaassa oli 1950-luvulla noin 150 työntekijää. Pitsien ohella Lassfolk valmisti toisessa omistamassaan tuotantolaitoksessa pietarsaarelaiselle tupakkateollisuudelle puisia holkkeja. Vuonna 1948 kauppaneuvoksen arvon saanut Lassfolk kohosi muutenkin kotikaupunkinsa liike-elämän johtopaikoille, muun muassa Strengbergin tupakkatehtaan ja Pietarsaaren Selluloosa Oy:n hallitusten jäseneksi.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Hoffman, Kai: ”Anders Lassfolk”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 750-751. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.