Tässä artikkelissa tutkimme Andižan:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkia eri puolia, jotka tekevät siitä niin merkityksellisen nyky-yhteiskunnassa. Ammatillisesta vaikutuksesta populaarikulttuuriin Andižan on ollut lukemattomien tutkimusten ja analyysien kohteena, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää sen merkitystä ja laajuutta. Erilaisten näkökulmien ja mielipiteiden kautta sukeltamme Andižan:n monimutkaiseen universumiin löytääksemme sen monet seuraukset ja sen, miten se on kehittynyt ajan myötä. Valmistaudu jännittävälle matkalle Andižan:n ja kaiken sen tarjoaman ulottuvuuden läpi.
Andižan Andijon |
|
---|---|
![]() Moskeija Andižanissa |
|
![]() ![]() Andižan |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Uzbekistan |
Alue | Andižanin alue |
Väkiluku (2014) | 403 900 |
Andižan tai Andijan (aiemmin myös Andijon tai Andidžon, uzb. Andijon, ven. Андижан) on Andižanin alueen pääkaupunki Uzbekistanin itäosassa Keski-Aasiassa Kirgisian rajan lähellä Ferganan laakson kaakkoisosassa. Kaupungista on matkaa maan pääkaupunkiin Taškentiin 250 km. Kaupungin asukasluku on noin 403 900 (2014).[1]
Andižan on tärkeä teollisuuskaupunki, jossa on öljyntuotantoa ja -jalostusta sekä sähkötekniikan- ja elintarviketeollisuutta.lähde?
Kaupungissa on vuonna 1989 avattu Baburin kirjallisuusmuseo, joka on nimetty Baburin mukaan. Babur syntyi kaupungissa 1483 ja perusti Mogulin valtakunnan Pohjois-Intiaan. Kaupungissa toimii myös kasvatustieteellinen ja lääketieteellinen oppilaitos.
Andižan on ollut olemassa ainakin 800-luvulta. Kaupungin kautta kulki tärkeä kauppareitti Länsi-Kiinaan. Andižan oli 1500-luvulla Ferganan laakson pääkaupunki, ja se kuului 1700- ja 1800-luvuilla Kokandin kaanikuntaan. Venäjän joukot valloittivat Andižanin 1876. Ferganan laakson viimeinen kapina Venäjän valtaa vastaan puhkesi Andižanissa 1898. Suurin osa vanhasta kaupungista tuhoutui maanjäristyksessä 1902, ja yli 4 000 ihmistä kuoli.[2] Se kuului Venäjän vallankumouksen jälkeen Neuvostoliittoon, ja 1924 siitä tuli osa Uzbekistanin neuvostotasavaltaa.
Vuonna 2005 kaupungissa puhkesi hallituksenvastaisia levottomuuksia. Ne kärjistyivät, kun aseistautuneet joukot vapauttivat 23 oikeudenkäyntiä odottanutta liikemiestä. Sotilaat ampuivat väkijoukkoihin. Mahdollisesti satoja kuoli ja satoja pakeni ulkomaille.[3]