Tänään haluamme puhua Angelo De Gubernatis:sta. Se on aihe, joka on herättänyt paljon kiinnostusta viime aikoina ja josta on puhuttu paljon eri aloilla. Angelo De Gubernatis on aihe, joka on herättänyt uteliaisuutta monissa ihmisissä, koska sillä on suuri merkitys nykyään. Tämän artikkelin aikana perehdymme Angelo De Gubernatis:een liittyviin eri näkökohtiin sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Lisäksi kartoitamme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä asiaan, tavoitteenamme tarjota laaja ja kattava näkemys aiheesta. Epäilemättä Angelo De Gubernatis on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja tämän artikkelin kautta toivomme tarjoavamme hyödyllistä ja mielenkiintoista tietoa kaikille niille, jotka haluavat oppia lisää tästä kiehtovasta aiheesta.
Angelo De Gubernatis | |
---|---|
![]() Angelo De Gubernatis |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1840 |
Kuollut | 1913 (72–73 vuotta) |
Kansalaisuus | Italia |
Ammatti | kirjailija, historioitsija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | italia |
Tuotannon kieli | italia |
![]() Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Angelo De Gubernatis (1840[1]−1913[2]) oli italialainen polyhistorioitsija ja kirjailija. Hän kirjoitti tieteellisiä teoksia monelta alalta, ja hänen päämerkityksensä on juuri tieteellisellä alalla.[1] Merkittävä on hänen kirjoittamansa Alessandro Manzonin elämäkerta Alessandro Manzoni − Studio biografico (1879)[3]. Tunnettu on ollut aikanaan myös hänen teoksensa Dizionario biografico degli scrittori contemporanei ('Nykykirjailijain biografinen nimikirja') (1879−1880).[1]
De Gubernatis kirjoitti muun muassa draamat Sampiero (1858), Werner (1859), La morte di Catone (1863), trilogian Il re Nala (1869), La morte del re Dasarata (1871), Mayà (1872), Romolo (1873), Romolo Augustolo, elegia drammatica (1875) ja Savitri (1877).[1]