Anni Rapinoja

Nykymaailmassa Anni Rapinoja:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Anni Rapinoja on aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja kiistoja, olipa se yhteiskuntavaikutuksensa, populaarikulttuurin vaikutuksensa tai ammattimaisen merkityksensä vuoksi aihe. Anni Rapinoja on ollut läpi historian tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena, eikä sen vaikutus eri alueilla ole jäänyt huomaamatta. Tässä artikkelissa tutkimme Anni Rapinoja:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen merkitykseen nykyään. Lisäksi keskustelemme Anni Rapinoja:n perusteellisen ymmärtämisen tärkeydestä ja sen vaikutuksista elämäämme.

Anni Rapinojan luonnonmateriaalista valmistettuja teoksia, 2004, Emma-museossa 2006.
Välitä, Oulu, 2005.
Viesti, Oulu, 2005.
Ympäristötaide
Casagrande & Rintala, Potemkin, teräksinen puisto Japanissa, 2003.
Casagrande & Rintala, Potemkin, teräksinen puisto Japanissa, 2003.

Anni Rapinoja (s. 28. maaliskuuta 1949 Hailuoto) on suomalainen kuvataiteilija, kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija.

Ura

Hän opiskeli maantiedettä ja kasvitiedettä Oulun yliopistossa ja on valmistunut filosofian kandidaatiksi 1974. Hän on osallistunut taidekursseille ja ollut 1995 Imatran taidekoulussa ympäristötaiteen jatkokoulutuksessa.[1]

Rapinojan osallistui Nuorten näyttelyyn 1979. Hän on pitänyt vuodesta 1980 alkaen yksityisnäyttelyjä Suomessa ja myöhemmin myös ulkomailla ja on osallistunut runsaasti yhteisnäyttelyihin. Kesällä 2008 hänen installaatioitaan oli suomalaista taidetta esittelevässä näyttelyssä MoMAn osastona toimivassa P.S.1-nykytaidekeskuksessa.[2] Hänen teoksiaan on Suomen ja Ruotsin valtioiden taidekokoelmissa, Wihurin ja Saastamoisen säätiön kokoelmissa, Oulun taidemuseossa ja lukuisien kuntien kokoelmissa. Taiteen keskustoimikunta myönsi hänelle viisivuotisen taiteilija-apurahan vuodesta 2009 alkaen.[1] Vuonna 2014 Rapinojalle myönnettiin taiteilijaeläke.[3]

Rapinoja käsittelee teoksissaan ympäristöasioita ja käyttää niissä luonnonmateriaaleja, kuten pajunkissoja, varpujen ja puiden lehtiä, suovillaa ja järviruokoa.[4] Hän työstää teoksissaan pääosin kotipaikkansa Hailuodon saaren materiaaleja, mutta työskentelyperiodit ulkomailla ovat mahdollistaneet myös vieraampien materiaalien ja esittämistapojen kokeilemisen.[5]

Esimerkiksi Rapinojan Luonnon Garderobi – Wardrobe of Nature -sarjan teokset kertovat luonnon ja ihmisen suhteesta.[1] Rapinoja on tehnyt muun muassa pajunkissoilla päällystetyt naisten kävelykengät ja saapikkaat, joiden tukimateriaalina on ruispuurolla kovetettu silkkipaperiranka.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b c Anni Rapinoja taiteilijamatrikkelissa
  2. ↑ Marja-Terttu Kivirinta: Suomen nykytaide matkaa New Yorkiin HS.fi. 8.5.2008. Arkistoitu 5.4.2009. Viitattu 27.12.2008.
  3. ↑ He saivat taiteilijaeläkkeet – katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.6.2014.
  4. ↑ a b Kaisa Heinänen: Luodon luonto on taiteilijan paras työtoveri. Helsingin Sanomat, 27.12.2008, s. C1.
  5. ↑ Vieru, Elina (toim.): "Maasta käsin". Näyttelyjulkaisu Oulun taidemuseo 20.6.–8.9.2002, Oulun taidemuseon julkaisuja 43/2002.

Aiheesta muualla