Antimenes-maalari

Nykymaailmassa Antimenes-maalari on edelleen erittäin tärkeä ja merkityksellinen aihe. Antimenes-maalari herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla, joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Antimenes-maalari on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena Antimenes-maalari:n alkuperästä sen kehittymiseen ajan myötä. Tässä artikkelissa tutkimme Antimenes-maalari:n eri näkökohtia ja puolia ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä ja vaikutusta nykymaailmassa.

Antimenes-maalari
Dionysos. Yksityiskohta Antimenes-maalarin maalaamasta kalykskrateerista, n. 525–500 eaa.
Dionysos. Yksityiskohta Antimenes-maalarin maalaamasta kalykskrateerista, n. 525–500 eaa.
Henkilötiedot
Syntynyt500-luku eaa.
Kuollut500/400-luku eaa.
Ammatti vaasimaalari
Taiteilija
Aktiivisena n. 530–510 eaa.
Taidesuuntaus mustakuviokeramiikka

Antimenes-maalari oli antiikin kreikkalainen vaasimaalari, joka maalasi attikalaista mustakuviokeramiikkaa. Hän toimi Ateenassa arkaaisella kaudella noin vuosina 530–510 eaa. Maalarin oikeaa nimeä ei tunneta. Tutkimuksessa käytetty nimitys perustuu siihen, että eräässä hänen vaasissaan on jollekin Antimeneelle omistettu kalos-kirjoitus.[1][2]

Antimenes-maalari oli viimeisiä merkittäviä mustakuviomaalareita ja työskenteli aikana, jolloin monet vaihtoivat jo uuteen punakuviotekniikkaan. Hänen nimiinsä on laitettu yli 140 säilynyttä vaasia. Antimenes-maalari maalasi erityisesti amforoita ja hydrioita. Hänen maalauksissaan esiintyy sekä mytologisia että arkipäiväisiä aiheita. Erityisesti hän suosi Herakles-aiheita sekä kohtauksia lähdekaivoilla.[1] Myös maalarin nimivaasi on hydria, joka esittää nuorukaisia peseytymässä lähdekaivolla.[3]

Teoksia

Lähteet

  1. a b Antimenes Painter The J. Paul Getty Museum. Viitattu 20.1.2020.
  2. Antimenes Painter Oxford Reference. Viitattu 20.1.2020.
  3. Beazley, J. D.: The Antimenes Painter. The Journal of Hellenic Studies, 1927, 47. vsk, nro 1, s. 63–92. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla