Tässä artikkelissa tutkimme tiiviisti Anton Bernolák:n aihetta analysoimalla sen monia puolia ja sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Anton Bernolák on aihe, joka on herättänyt kiinnostuksen tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa, koska se on merkityksellinen jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Anton Bernolák:stä on tullut aihe, joka ansaitsee tarkan ja huolellisen tarkastelun, sen vaikutuksesta teknologiaan sen vaikutuksesta ihmissuhteisiin. Koko tämän artikkelin aikana perehdymme Anton Bernolák:n alkuperään, kehitykseen ja vaikutuksiin tarkoituksenaan tarjota kattava ja päivitetty näkemys tästä kiehtovasta aiheesta.
Anton Bernolák | |
---|---|
![]() Anton Bernolák |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. lokakuuta 1762 Slanica, Unkarin kuningaskunta, Habsburgien monarkia, nyk. Slovakia |
Kuollut | 15. tammikuuta 1813 (50 vuotta) Nové Zámky, Itävallan keisarikunta |
Ammatti | pappi |
Uskonnollinen kanta | roomalaiskatolinen |
Kirjailija | |
Äidinkieli | slovakki |
Tuotannon kieli | slovakki |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Anton Bernolák (3. lokakuuta 1762 Slanice, Habsburgien monarkia – 15. tammikuuta 1813 Nové Zámky, Itävallan keisarikunta[1]) oli slovakialainen kielitieteilijä ja katolilainen pappi. Bernolák oli merkittävä slovakin kieliopin kehittäjä.
Bernolák syntyi nykyään pohjois-slovakialaiseen Námestovon kaupunkiin kuuluvassa Slanicen kylässä vuonna 1762. Hän opiskeli eri koulutusasteilla Ružomberokissa, Bratislavassa ja Trnavassa sekä Wienin yliopistossa, missä hän opiskeli katolista teologiaa. Hän valmistui papiksi 1787, minkä jälkeen hän toimi Čeklísin kylän (nykyisin Bernolákovo) pappina vuoteen 1791 asti. Seuraavat kuusi vuotta hän työskenteli Trnavassa, jossa hän oli mukana perustamassa Slovakian opintoseuraa (Slovenské učené tovarišstvo).[2]
Bernolák nimettiin Nové Zámkyn papiksi 1797, missä hän toimi aina kuolemaansa saakka. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1813.[2]
Bernolák sai paljon vaikutteita valistuksen aatteista opiskellessaan Wienissä. Hän kannatti Joosef II:n uudistuksia, ja alkoi edistää slovakkien kansallista heräämistä jo tällöin. Pappisopintojensa aikana hän oli mukana perustamassa slovakin kieleen keskittynyttä seuraa. Vuonna 1787 hän julkaisi latinaksi slovakin oikeinkirjoitusoppaan, joka perustui pääasiassa Länsi-, ja vähemmiltä osin Keski-Slovakian murteisiin. Vuonna 1790 Bernolák julkaisi kattavan kieliopin kehittämälleen slovakille, ja 1791 oppaan sananmuodostukselle. Bernolákin kuoleman jälkeen häneltä julkaistiin postyymisti Slovakki-Tšekki-Latina-Saksa-Unkari sanakirjasarja vuosina 1825–1827.[2][1]
Bernolák korosti kirjoissaan sitä, että kieliopin piti perustua tavallisen kansan käyttämään kieleen. Oikeinkirjoituksen piti pohjautua ääntämykseen, ja tämän myötä Bernolákin slovakki kirjoitettiin samoin kuin äännettiin. Bernolák myös yksinkertaisti paikoin slovakin kirjaimistoa esimerkiksi poistamalla y-kirjaimen. Hänen kielioppiansa noudattivat muun muassa Juraj Fándly ja Ján Hollý.[2]
Bernolákin slovakki ei saavuttanut yleistä hyväksyntää slovakkien keskuudessa, mutta se vaikutti merkittävästi alkamaisillaan olleeeseen kansalliseen heräämiseen. Bernolákin työ antoi edellytykset vuoden 1843 kielioppikokoukselle Hlbokéssa, jossa Ľudovít Štúr, Jozef Miloslav Hurban ja Michal Miloslav Hodža loivat kielelle sen modernin Keski-Slovakian murteisiin pohjautuneen perustan.[2]
Bernolákia on kuolemansa jälkeen pidetty yhtenä merkittävimmistä Slovakian valistuksen edustajista.[2] Čeklísin kylä uudelleennimettiin Bernolákin mukaan Bernolákovoksi vuonna 1948.[3] Bernolák oli kuvattuna 200 Slovakian korunan setelissä.