Nykymaailmassa Apollo Guidance Computer:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Sen vaikutukset vaihtelevat henkilökohtaisista näkökohdista globaaleihin, ja ne vaikuttavat yksilöihin, yhteisöihin ja yhteiskuntiin kokonaisuutena. Apollo Guidance Computer:n vaikutus näkyy useilla eri aloilla teknologiasta terveyteen, politiikkaan ja kulttuuriin. Tämä ilmiö on herättänyt sekä innostusta että huolta ja keskustelua sen seurauksista ja haasteista. Tässä artikkelissa tutkimme Apollo Guidance Computer:n monia puolia ja analysoimme sen vaikutusta eri yhteyksissä tarjoamalla kattavan ja päivitetyn näkemyksen tästä nykyään erittäin tärkeästä aiheesta.
Apollo Guidance Computer (AGC) oli tietokone, jota käytettiin Apollo-ohjelman avaruusaluksissa. Tietokone hoiti aluksen ohjaukseen ja navigointiin liittyviä tehtäviä. AGC oli ensimmäinen moderni sulautettu tietokonejärjestelmä. AGC:n suunnitteli Massachusetts Institute of Technology vuonna 1962 ja laitteet valmisti Raytheon.[1] AGC oli varhainen merkittävä käyttökohde integroidulle piirille.[1]
Kaikilla Kuussa käyneillä Apollo-lennoilla (paitsi Apollo 8:ssa, jossa ei ollut kuumodulia) avaruusaluksen komento- ja kuumoduulissa oli omat AGC-tietokoneet.
AGC käytti integroituja piirejä. RAM-muisti oli ferriittirengastyyppinen ja ROM-muisti rope-core-tyyppinen. RAM-muistia oli 2 kilosanaa, ja ROM-muistia 36 kilosanaa; sanan pituus oli 16 bittiä. Kellokide värähteli 2,048 MHz:n taajuudella, joka jaettiin tai skaalattiin tarpeen mukaan eri käyttötarkoituksiin; pääasiallinen sisäinen kellotaajuus oli 1,024 MHz.
AGC:n käyttöliittymänä toimi DSKY (display and keyboard, näyttö ja näppäimistö), jossa oli numero- ja merkkivalonäyttö, sekä komento- ja numeronäppäimistö. AGC:lle annettiin komentoja "verbin" (V) ja "substantiivin" (N) yhdistelminä, jotka ilmaistiin kahden numeron yhdistelminä. Verbi ilmaisi komennon, ja substantiivi komennon lisämääreen.
ROM-muistiin tallennettu yksinkertainen käyttöjärjestelmä kykeni ajamaan kahdeksaa prosessia yhtä aikaa. Ajettavat ohjelmat pystyttiin priorisoimaan.
Ohjelmiston kehittämisestä oli vastuussa Margaret Hamilton.[2][3]
Ohjelmisto oli edelläjäkävijä huippuluotettavien ohjelmistojen suunnittelulle.[4] Ohjelmistossa käytettyjä konsepteja olivat muun muassa asynkroninen ohjelmointi (engl. asynchronous software) ja tärkeysjärjestyksessä ajoittaminen (engl. priority scheduling).[4]
Hamilton on saanut muun muassa NASAn Exceptional Space Act Award -palkinnon tunnustuksena työstään.[4]
Ohjelmisto kykeni toipumaan itsestään tunnetussa tilanteessa, jossa tietokone sai laskeutumisen lähestyessä ylimääräistä sitä kuormittavaa dataa.[5][6] Astronauttien tarkistuslistassa oli virhe, jonka vuoksi tutkalaitteiston kytkin oli väärässä tilassa.[6]