Arturo Schwarz

Tässä artikkelissa aiomme käsitellä Arturo Schwarz-ongelmaa eri näkökulmista, jotta voimme tarjota kattavan ja täydellisen näkemyksen tästä asiasta. Tutustumme sen historiaan, sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa, sen ympärillä esiintyneisiin edistysaskeliin ja haasteisiin sekä asiantuntijoiden ja mielipidejohtajien mielipiteitä aiheesta. Arturo Schwarz on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri alueilla, joten sen ymmärtämiseen ja analysointiin on tärkeää syventyä laajemman ja rikastuttavan näkemyksen saamiseksi. Tämän artikkelin avulla aiomme tarjota yksityiskohtaisen ja tiukan lähestymistavan Arturo Schwarz:een, tarkoituksenamme edistää tietämystä ja pohdintaa tästä aiheesta.

Arturo Schwarz

Arturo Schwarz (1924 Alexandria, Egypti – 23. kesäkuuta 2021[1]) oli italialainen taidehistorioitsija, professori, taidekonsultti ja kansainvälisten näyttelyjen kuraattori. Hän keräsi laajan kokoelman Marcel Duchampin, André Bretonin, Man Rayin ja Jean Arpin sekä muiden 1900-luvun taiteilijoiden teoksia. Hän oli myös kirjailija ja runoilija. Schwarz käsitteli kirjoituksissaan Marcel Duchampia, Man Rayta, surrealisteja ja dadaisteja.[2]

Schwarz karkotettiin poliittisen aktivismin vuoksi Egyptistä 1949[2]. Hän asettui Italiaan Milanoon ja aloitti silloin taiteenkeräämisen. Hänen yhteistyönsä Jerusalemissa sijaitsevan Israel-museon kanssa alkoi 1972, jolloin hän lajoitti museolle 13 Duchampin teosten kopioita, jotka hän oli tehnyt 1964 Duchampin kanssa. 1991 hän lahjoitti laajan arkistonsa. Vuonna 1998 hän lahjoitti museolle 800-teoksen kokoelma dadan ja surrealismin taidetta.[3] Kokoelmasta oli Gettyn museo tarjonnut hänelle suuret summat.[2]

Israelin museon peruskorjaustyön aikana kokoelmasta kiersi maailmalla 250 teosta, ja ne ovat esillä Helsingissä Taidemuseo Tennispalatsin näyttelyssä Suuntana surrealismi – mestariteoksia Jerusalemin Israel-museosta 22.9.2009 saakka.[3]

Teokset (valikoima)

  • (toim.) The Complete Works of Marcel Duchamp, H. N. Abrams (New York, NY), 1969, reprinted, Delano Greenidge (New York, NY), 1997.
  • Marcel Duchamp: Sixty-six Creative Years; From the First Painting to the Last Drawing, Gallery Schwarz (Milan, Italy), 1972.
  • New York Dada: Duchamp, Man Ray, Picabia, Prestel Verlag (Munich, Germany), 1973.
  • Almanacco dada: Antologia letteraria-artistica, cronologia e repertorio delle riviste, Feltrinelli (Milan, Italy), 1976.
  • Man Ray: The Rigour of Imagination, Rizzoli International (New York, NY), 1977.
  • André Breton, Trotsky, et l'anarchie, Union Generale d'Editions (Paris, France), 1977.

Lähteet

  1. ↑ Addio ad Arturo Schwarz, il mondo dell’arte e della cultura perde uno dei suoi testimoni più acuti exibart.com. Viitattu 4.1.2022. (italiaksi)
  2. ↑ a b c Israel21c, "Arturo Schwartz - benefactor to art and Israel", Rick Radin, 20.4.2002; viitattu 26.6.2009
  3. ↑ a b Anu Uimonen: Surrealismin kummisetä ei usko Dalíin. Helsingin Sanomat, 26.6.2009.