Arvi Korhonen

Tässä artikkelissa tutkimme Arvi Korhonen:n vaikutuksia eri yhteyksissä ja skenaarioissa. Arvi Korhonen:n roolia historiassa, nykyisessä yhteiskunnassa ja tulevaisuudessa analysoidaan. Monitieteisen lähestymistavan avulla tutkimme, miten Arvi Korhonen on vaikuttanut paitsi yksilötasolla myös kollektiivisella tasolla. Sen alkuperästä kehitykseen tutkimme yksityiskohtaisesti, kuinka Arvi Korhonen on muokannut ja muuttanut ihmiselämän eri puolia. Lopuksi pohdimme seurauksia ja haasteita, joita Arvi Korhonen tuo tämän päivän maailmalle ja mahdollisia tulevaisuuden näkymiä.

Arvi Korhonen 1960-luvun alussa.

Arvi Heikki Korhonen (9. tammikuuta 1890 Utajärvi – 29. joulukuuta 1967 Helsinki) oli suomalainen historioitsija ja professori,[1] joka tunnetaan niin sanotusta ajopuuteoriasta. Korhosen Barbarossa-suunnitelma ja Suomi -teoksessaan esittämän teorian mukaan Suomi ajautui tahtomattaan jatkosotaan.

Elämä

Arvi Korhonen syntyi Utajärvellä Niskan kylän Kangas-Korholan tilalla Juho ja Liisa Korhosen esikoiseksi. Hänen esi-isänsä olivat asuneet tilalla 1600-luvulta lähtien. Korhonen kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1909 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1912. Vuonna 1923 hän väitteli tohtoriksi Baltian keskiaikaisesta vakkalaitoksesta.

Korhonen teki varsinaisen elämäntyönsä Suomen armeijan yleisesikunnan sotahistoriallisen toimiston apulaispäällikkönä, Helsingin yliopiston opettajana ja historiankirjoittajana. Hän oli 1940–1959 Helsingin yliopiston yleisen historian professori. Jo aikaisemmin hän toimi samassa laitoksessa dosenttina. Turun yliopiston dosenttina Korhonen toimi vuodesta 1925 alkaen.

Vuosina 1927–1945 Korhonen toimi yleisesikunnan sotahistoriallisen toimiston apulaispäällikkönä. Tässä tehtävässä hän suuntautui Suomen sotahistorian tutkimukseen. Sotien aikana hän työskenteli Päämajassa. Majuriksi hänet ylennettiin vuonna 1942.

Sodan jälkeen hän keskittyi yliopistolliseen opettajantoimeensa. Hänen johdollaan vuonna 1949 valmistui laaja sen aikaisen historiallisen tiedon synteesi Suomen historian käsikirja. Korhonen tunnettiin lisänimellä Perkele tai Arvi-Perkele. Nimityksen syynä oli hänen usein käyttämänsä kirosana.[2]

Korhonen osallistui myös politiikkaan, lähinnä taustavaikuttajana. Hän kuului presidentti J. K. Paasikiven lähipiiriin ja Urho Kekkosen ystäviin. Poliitikkojen lisäksi Korhosen tuttaviin ja ystäviin lukeutui melkoinen määrä ajan kulttuurihahmoja, ennen muuta kirjailijoita kuten V. A. Koskenniemi ja P. Mustapää.

Arvi Korhonen kuoli Helsingissä 1967, ja hänet haudattiin Utajärven Niskan hautausmaahan.

Teoksia

  • Suomalaisten vanhasta ajanlaskusta (1915)
  • Vakkalaitos (1923)
  • Tutkielma Turun tuomiokirkosta vv. 1700–1827 (1929)
  • Suomen itärajan syntyhistoria (1938)
  • Hakkapeliittain historia
    • osa 1. 1617–1625 (1939)
    • osa 2. 1626–1629 (1943)
  • Kolme talvisotaa (1943)
  • (toim.) Suomen historian käsikirja, osat I ja II (1949)
  • Toisen maailmansodan aika (1949)
  • Pienet kansat maailmanhistoriassa (1951)
  • Eerikki Antinpoika (1953)
  • Käräjäpukareita ja käräjäjuttuja (1956)
  • Viisi sodan vuotta (1958)
  • Barbarossa-suunnitelma ja Suomi (1961)
  • Utajärven vaiheita (1962)
  • Barbarossaplanen och Finland (1963)
  • Oman maan puolustaminen (1964)

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 316. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  2. ↑ Kauppi, Raili: Raili Kaupin kirjoitukset I, s. 94. Tampere: Tampere University Press, 2008. ISBN 978-951-44-7336-4

Kirjallisuutta

  • Jutikkala, Eino: ”Korhonen, Arvi (1890–1967)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 333–334. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.
  • Kauhanen, Jouni: Baltiasta ajopuuhun: Professori Arvi Korhonen (1890–1967). (Studia historica septentrionalia, 78) Rovaniemi: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, 2018. ISSN 0356-8199 ISBN 978-952-9888-61-0
  • Tervonen, Jukka: ”Kansa taisteli, historioitsija kertoo: Arvi Korhonen ja historiantutkimus kansakuntaa yhdistävien arvojen vaalijana”, Historia, sosiologia ja Suomi: Yhteiskuntatutkimus itseymmärryksen jäljillä, s. 33–46. (Toimittaneet Pekka Ahtiainen ym) Helsinki: Hanki ja jää, 1994. ISBN 951-8916-48-9

Aiheesta muualla