Tänään puhumme Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus:stä, aiheesta, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus on kiehtova aihe, joka on herättänyt keskustelua ja kiistoja eri alueilla. Ilmestymisestään lähtien Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus on herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin keskuudessa tarjoten loputtomasti mahdollisuuksia tutkimiseen ja analysointiin. Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus:n vaikutuksia, sen merkitystä nykyään ja sen kehittymistä ajan myötä. Lisäksi tarkastelemme Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus:n monia puolia ja kuinka se on vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Valmistaudu uppoutumaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus:n kiehtovaan maailmaan!
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Finansierings- och utvecklingscentralen för boendet |
|
---|---|
ARA | |
![]() |
|
Perustettu | 2008 |
Lopetettu | 2025 |
Tehtävä | Valtion asuntopolitiikan toimeenpano |
Ministeriö | Ympäristöministeriö |
Sijainti |
Kirkkokatu 12 Lahti |
Valtio | Suomi |
Ylijohtaja | Hannu Rossilahti |
Työntekijöitä | 100 (2023)[1] |
Vuosibudjetti | 32,3 milj. € (2023)[2] |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (lyhenne Ara, ruots. Finansierings- och utvecklingscentralen för boendet) oli Suomen ympäristöministeriön hallinonalaan kuuluva virasto, joka vastasi valtion asuntopolitiikan toimeenpanosta.[3]
Aran tehtäviin kuului asumiseen ja rakentamiseen liittyvien avustusten, tukien ja takausten myöntäminen. Lisäksi Ara ohjasi ja valvoi ara-asuntokannan käyttöä sekä oli mukana asumisen kehittämiseen ja asuntomarkkinoiden asiantuntijuuteen liittyvissä hankkeissa. Ara keräsi, analysoi ja välitti tietoa asuntomarkkinoista sekä ylläpiti alan verkko- ja tietopalveluja. Aran toiminta-ajatuksena oli edistää ekologisesti kestävää, laadukasta ja kohtuuhintaista asumista kaikille.[3]
Orpon hallitus lakkautti Aran helmikuun lopussa 2025. Viraston tehtävät ja henkilöstö siirrettiin ympäristöministeriöön perustetulle Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle, joka aloitti toimintansa 1.3.2025.[4]
1940-luvun lopulla jatkosodan jälkeen perustettiin Arava-järjestelmä, jonka kautta valtio rahoitti asuntorakentamista. Vuonna 1966 Aravan tehtävät siirtyivät Asuntohallitukselle ja sen lakkauttamisen myötä vuonna 1993 Valtion asuntorahastolle.[5]
Ara perustettiin 1. tammikuuta vuonna 2008. Viimeisimmän virastouudistuksen myötä Ara siirtyi valtion asuntorahoituksen lainapainotteisesta toiminnasta rakennusalan kehitystoimintaa ja tiedottamista tukevaksi organisaatioksi. Ara siirrettiin valtionhallinnon hajasijoitusohjelmassa vuonna 2005 tehdyllä päätöksellä Lahteen 1. heinäkuuta 2008. Aikaisemmin virasto toimi Helsingin Pasilassa.
Aran tehtäviä olivat: [6]
Suomen noin 3,1 miljoonasta asunnosta joka kolmas on rakennettu valtion arava- tai korkotukilainalla. Valtion tuella rakennettuja vuokra-asuntoja (ns. ara-vuokra-asuntoja) on noin 355 000. Ara-asuntokanta koostuu korkotuki- tai aravalainoitetuista vuokra-asunnoista, asumisoikeusasunnoista sekä osaomistusasunnoista. Valtion tukemia asuntoja omistavat kunnat, kuntayhtymät, muut julkisyhteisöt sekä yleishyödylliset yhteisöt ja niiden välittömässä omistuksessa olevat tytäryhtiöt.
Ara myönsi korkotukilainoja vuokra- ja asumisoikeusasuntojen uudisrakentamiseen ja perusparannushankkeisiin sekä asuntojen hankintaan. Ara myönsi myös takauslainoja vuokratalojen rakentamiseen.[10]
Lainaa saattoi saada:
Aikaisemmin Ara myönsi korkotukilainoja omakotitalon rakentamiseen tai perusparantamiseen sekä omakotitalon tai osakeasunnon hankintaan myös yksityishenkilöille.
Ara myönsi valtion varoista erilaisia asumiseen ja rakentamiseen liittyviä avustuksia asuntokannan korjaamiseen ja parantamiseen. Ara on myönsi mm. seuraavia avustuksia: [11][12]
Araa johti ylijohtaja Hannu Rossilahti. Työntekijöitä oli noin 50, vuonna 2023 jopa yli 100. Viraston toimintaa ohjasi valtioneuvoston asettama johtokunta.[19]
Ara-järjestelmän epätasa-arvoa ovat arvostelleet taloustieteilijät ja Osmo Soininvaara, jonka mukaan pitäisi antaa pienituloisille rahaa, asumistukea, alihintaisten asuntojen sijaan. Raha voidaan antaa kaikille samanlaisilla ehdoilla, mutta ara-asuntoja ei riitä kaikille. Ara-rahoitus velvoittaa asettamaan vuokrat markkinahintojen alle, joten ne pienituloiset hyötyvät, jotka sattuvat saamaan asunnon, mutta tämä (epäsuorasti) nostaa niiden pienituloisten vuokria, jotka ara-asuntoa eivät saa. Ara-järjestelmä myös vähentää asuntojen rakentamista Helsinkiin. Esimerkiksi 2017 rakennusoikeutta saatiin luovutettua kolmannes tavoitetta vähemmän, koska Helsinki halusi tuottaa ara-asuntojakin.[20]
Soininvaaran mukaan säänneltyjen vuokra-asuntojen rakentaminen on ollut asumistukea helpompaa poliittisesti, koska kaupungin menettämää tuloa ei niin huomata, esimerkiksi alihintaan luovutetuista tonteista. Tämän lisäksi Helsinki menettää vuokrasääntelyyn 250 miljoonaa euroa vuodessa.[20]
Luovuttaessa ara-rakentamisesta voitaisiin rakentaa enemmän vuokra-asuntoja ja periä niistä normaali vuokra. Näillä lisätuloilla voitaisiin rakentaa enemmän. Asuntojen tarjonnan kasvu laskisi vuokria.[20]