Tässä artikkelissa aiomme tutkia Augsburgin raitiotieliikenne:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt monien huomion vuosien varrella. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Augsburgin raitiotieliikenne on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena. Kun perehdymme tähän aiheeseen syvemmälle, huomaamme sen seuraukset eri aloilla sekä sitä ympäröivät edistysaskeleet ja haasteet. Tutkimme kriittistä ja analyyttistä lähestymistapaa käyttämällä Augsburgin raitiotieliikenne:n merkitystä nykymaailmassa ja sitä, miten se on muokannut käsitystämme ja ymmärrystämme siitä. Tämän artikkelin avulla toivomme tarjoavamme syvemmän ja täydellisemmän näkemyksen Augsburgin raitiotieliikenne:stä ja kutsuen lukijamme pohtimaan sen merkitystä ja merkitystä nykyään.
Straßenbahn Augsburg | |
---|---|
![]() Raitiovaunu Augsburgissa |
|
Tyyppi | raitiotie |
Sijainti | Augsburg, Saksa |
Avattu | 1881 |
Pituus | 45,4 km [1] |
Pysäkit | 92 |
Linjoja | 5+2 |
Raideleveys | 1 000 mm |
Omistaja | Augsburgin kaupunki |
Liikennöitsijä(t) | AVG |
Matkoja vuodessa | 40,2 milj. (2014)[1] |
Augsburgin raitiotieliikenne on raitiotiejärjestelmä, jota käytetään Augsburgin alueella.
Kaupungin ensimmäinen joukkoliikenneväline oli vuonna 1881 avattu hevosraitiotie. 16,4 kilometriä pitkä linja ulottui Perlachturmilta päärautatieasemalle. Linjalla ei ollut yhtään pysäkkiä, vaan kyytiin noustiin heiluttamalla kuljettajalle kättä.[2]
Raitiotieverkon sähköistäminen aloitettiin 1800-luvun lopulla, jolloin ensimmäiset sähkövaunut kulkivat Göggingenistä Oberhauseniin sekä Perlachista Lechhauseniin. Vuonna 1898 sähköistetyt linjat kasvattivat suuresti matkustajamääriä ja ensimmäisenä vuonna modernisoituja linjoja käytti 5,5 miljoonaa matkustajaa.[2]
Vuonna 1908 raitiotie kunnallistettiin ja sen toiminta siirtyi Augsburgin kaupungille. Toimintaa pyöritti täten vastaperustettu Städtische Straßenbahn Augsburg.[2]
Toinen maailmansota vaurioitti kaupungin rataverkkoa merkittävästi ja toiminta pystyttiin käynnistämään uudestaan kesäkuussa 1945 ainoastaan osittain.[2]
1960-luvulla linja-autolinjat syrjäyttivät osittain raitiotien liikennöinnin, kun linjat 5 sekä 6 siirtyivät linja-autoliikennöinnin alaisuuteen. Seuraavan vuosikymmenen lopulla liikennöinnin solmukohdaksi vakiintunutta Königsplatzia remontoitiin mittavasti vastaamaan ajan liikennöintiä.[2]
1990-luvulla raitiotietä laajennettiin taas vuorostaan, kun kaupunkiin avattiin uusi linja 3. Lisäksi vuosituhannen vaihteen jälkeen kaupunki käynnisti mittavan liikkumista helpottavan projektin, johon kuului muun muassa Königsplatzin kunnostus, linjan 1 laajennus, sekä linjojen 5 sekä 6 uudelleenrakennus.[2]