Tässä artikkelissa aiomme tutkia yksityiskohtaisesti aihetta Aunuksen Teatteri, aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua viime aikoina. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan asti Aunuksen Teatteri on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja analyysin kohteena. Tässä artikkelissa tarkastelemme Aunuksen Teatteri:n eri näkökulmia sekä sen merkitystä historiallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Lisäksi tarkastelemme tiettyjä näkökohtia, jotka auttavat ymmärtämään paremmin Aunuksen Teatteri:n tärkeyttä tänään sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Valmistaudu uppoutumaan kiehtovaan matkaan Aunuksen Teatteri:n universumin läpi!
Aunuksen Teatteri oli yksi kuudesta jatkosodan aikaisesta niin sanotusta sotateatterista. Se perustettiin Puolustusvoimien Ohjelmatoimiston ja Kalle Viherpuun aloitteesta Suomen valtaamaan Itä-Karjalaan marraskuussa 1941. Nurmoilasta, entisestä venäläisten kasarmikylästä, löytyivät sopivat toimitilat. Tarpeistosta suuri osa oli lahjoituksia. Rintamateatterin ensimmäinen esitys oli Peräkylän profeetta 30. marraskuuta 1941. Teatteria johti ensin Viherpuu ja myöhemmin Rafael Stenius. Aunuksen Teatterilla oli kymmeniä esiintymispisteitä, suuri osa näytännöistä annettiin kiertueilla.
Teatterin taiteilijakuntaan kuuluivat muun muassa Kaarlo Halttunen ja Eeva-Kaarina Volanen. Johtaja Kalle Viherpuu tulkitsi Jeppeä Ludvig Holbergin näytelmässä Jeppe Niilonpoika, joka esitettiin kaikkiaan 22 kertaa. Ohjelmisto oli sangen komediapainotteinen. Siihen kuuluivat esimerkiksi Serenaadi sotatorvella, Nummisuutarit ja Syntipukki useiden muiden kepeiden näytelmien ohella. Aunuksen Teatterin toiminta loppui kesäkuussa 1944. Loppuvaiheessa Riitta Järvinen, eräs teatterin näyttelijöistä, sai surmansa hypättyään liikkuvasta autosta suojaan ilmapommitukselta. 30-vuotias taiteilijatar putosi auton alle ja menehtyi parin päivän kuluttua.