Nykymaailmassa Bakharwal on aihe, joka on saanut suurta merkitystä viime vuosina. Sekä liike-elämässä että henkilökohtaisella alalla Bakharwal on määräävä tekijä, joka vaikuttaa moniin jokapäiväisen elämän osa-alueisiin. Tekniikan ja yhteiskunnallisten muutosten myötä Bakharwal:stä on tullut jatkuvan keskustelun aihe, joka synnyttää ristiriitaisia mielipiteitä ja syvällisiä pohdiskeluja sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja analyyseja Bakharwal:stä, jotta voimme ymmärtää paremmin sen vaikutusta nykyiseen todellisuutemme.
Bakharwal | |
---|---|
![]() |
|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa |
![]() |
Määrä |
Suomessa ei yhtään Intiassa muutama sata |
Alkuperäinen käyttö | laumanvartija, metsästys |
Nykyinen käyttö | laumanvartija, metsästys |
Muita nimityksiä | Bakarwal, Bakharwal Dog, Bakarwal Mastiff, Kashmir Sheepdog, Kashmiri Mastiff, Kashmiri Bakharwal Dog, Gujjar Watchdog, Gujjar Dog |
FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
Ulkonäkö | |
Paino | 40 kg |
Säkäkorkeus | lähes 70 cm |
Väritys | ruskea tai musta |
Bakharwal on ikivanha intialainen koirarotu. Viimeaikainen tutkimus kertoo että se on vaarassa kuolla sukupuuttoon.[1]
Rotu on vankkarakenteinen, tuuheakarvainen ja pörröhäntäinen. Se muistuttaa pienikokoista tiibetinmastiffia. Väritys on useimmiten ruskea (tan) tai musta. Säkäkorkeus on lähes 70 cm ja paino noin 40 kg.[2]
Bakharwal on kotoisin Pir Panjal -vuorilta Himalajan ja Hindukušin alueelta. Se on vuoristokoira, joka kuuluu aasialaisiin molosseihin. Bakarwal- ja gujjar-paimentolaisheimot kasvattavat rotua metsästykseen ja lampaiden vartiointiin.[2]
Vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan jäljellä oli enää vain muutamia satoja yksilöitä. Rotu on suosittu kaupungeissa, minkä vuoksi uroksia ostetaan niihin kalliilla hinnalla; tämän vuoksi populaatio on huvennut merkittävästi rodun alkuperäisalueella.[2]
Nimitys bakharwal tulee bakarwal-heimon nimestä. Toinen nimitys gujjar dog tulee puolestaan gujjar-heimon nimestä.