Balalaikka
Tämän päivän artikkelissa tutkimme Balalaikka:n jännittävää maailmaa. Puhummepa sitten julkkiksen elämästä, historiallisesta tapahtumasta, yhteiskunnallisesta ilmiöstä tai mistä tahansa muusta aiheesta, siitä on varmasti paljon sanottavaa. Seuraavilla riveillä perehdymme Balalaikka:n kiehtovimpiin yksityiskohtiin analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja merkitystä vastaavalla alalla. Sen vaikutuksesta yhteiskuntaan sen rooliin populaarikulttuurissa perehdymme monenlaisiin näkökohtiin, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää Balalaikka:n suuruuden. Toivomme, että tämä luku on yhtä rikastuttava kuin viihdyttävä ja että se onnistuu antamaan sinulle uuden näkökulman Balalaikka:een. Valmistaudu lähtemään tutkimus- ja oppimismatkalle!
Balalaikka (ven. балала́йка) on Venäjältä peräisin oleva kielisoitin. Sen kaikukoppa on kolmionmuotoinen ja siinä on tavallisesti kolme tai kuusi kieltä. Sitä käytetään lähinnä venäläisessä kansanmusiikissa.[1] Balalaikkoja tehdään eri kokoisina. Nykyisin käytössä ovat korkeimmasta matalimpaan piccolobalalaikka, primabalalaikka, secondobalalaikka, alttobalalaikka, bassobalalaikka ja kontrabassobalalaikka. Yleisin on primabalalaikka, jonka kielet viritetään sävelille e-e-a eli kaksi alinta kieltä ovat samassa vireessä.[2] Balalaikkaa soitetaan joko sormin tai plektralla.
Balalaikkaa soitetaan monesti eräänlaisissa balalaikkaorkestereissa, joihin kuuluu useita erilaisia balalaikkoja. Balalaikkaorkesterien historia juontaa juurensa 1880-luvulle, jolloin venäläinen Vasili Andrejev esitteli balalaikkasoitinyhtyeen Pietarissa. Vuonna 1897 Andrejev perusti balalaikoista, domrista ja gusleista koostuvan orkesterin. Siitä lähtien on ollut olemassa balalaikkaorkestereja, jotka soittavat sekä kansan- että taidemusiikkia.[3]
Eduard Tubin sävelsi balalaikalle konserton.
Tunnetuimpia suomalaisia balalaikansoittajia on ollut venäläissyntyinen Ivan Putilin.[4] Helsingissä toimii vuonna 1910 perustettu Helsingin balalaikkaorkesteri, joka soittaa alkuperäisillä venäläisillä kansansoittimilla venäläistä kansanmusiikkia, romansseja sekä viihde- ja klassista musiikkia sekä antaa alan koulutusta.[5]
Suomalaisen laulaja-lauluntekijä Litku Klemetin instrumentti on balalaikka.[6]
Lähteet
- ↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 84. WSOY, 1958. tarvitaan parempi lähde
- ↑ Balalaikka Kulttuuriosuuskunta Uulun soitinkokoelma. Arkistoitu 22.1.2015. Viitattu 22.1.2015.
- ↑ History of Balalaika Orchestras American Balalaika Symphony. Arkistoitu 17.11.2014. Viitattu 22.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Keijo Virtamo (toim.): Otavan musiikkitieto, s. 332. Helsinki: Otava, 1997.
- ↑ Virtamo (toim.), 1997, s. 138.
- ↑ Sanna Klemetti oli kiusattu musiikkinörtti, jolle bändissä soittaminen oli unelma. Syntyi Litku Klemetti Image. 27.4.2017. Apu. Viitattu 20.11.2018.
