Bandoneón
Tässä artikkelissa käsittelemme Bandoneón-aihetta eri näkökulmista ja näkökulmista, jotta voimme tarjota kattavan ja täydellisen kuvan tästä aiheesta. Analysoimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä, sen kehitystä ajan mittaan sekä asiasta olemassa olevia erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. Bandoneón on ajankohtainen aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua, minkä vuoksi on tärkeää käsitellä sitä tarkasti ja kattavasti. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan lukijoillemme yksityiskohtaisen ja rikastuttavan näkemyksen Bandoneón:stä, tavoitteenamme edistää tämän tietyn aiheen tuntemusta ja ymmärtämistä.
Bandoneón (alun perin bandonion) on harmonikansukuinen soitin, joka on tullut tunnetuksi tärkeimpänä soittimena argentiinalaisessa tangossa. Soitin on kotoisin Saksasta, mutta se kulkeutui siirtolaisten mukana 1800-luvun lopulla Etelä-Amerikkaan, jossa se otettiin pian käyttöön argentiinalaisessa tangossa. Alkuperäinen bandoneón on vaihtoääninen, eli kun paljetta vedetään tai työnnetään, samasta näppäimestä tulee eri sävel. Tunnetuimpia bandonéonisteja ovat mm. Ástor Piazzolla, Luis di Matteo ja Juan José Mosalini.
Bandoneón on kotiutunut myös suomalaiseen tangoon ja esimerkiksi Jarmo Tinkalan ja Petri Ikkelän soittoa on kuultu vuosittain Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Suomessa argentiinalaista tango nuevoa soittaa mm. jyväskyläläinen Quinteto ¡Otra Vez! (Otra Vez tarkoittaa suomeksi "vielä kerran") bandoneónistinaan Henrik Sandås.
Suomessa bandoneónia on tehnyt tunnetuksi myös Mika Väyrynen, joka soitti myös lukuisia Ástor Piazzollan kappaleita kansainvälistä suosiota saavuttaneen yhtyeensä Tango for Fourin kanssa. [1]
Lähteet
- ↑ Tango For Four kaleva.fi.
