Batiikki

Nykymaailmassa Batiikki:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille. Batiikki:n merkitys on kasvanut viime vuosina, kun sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Batiikki on synnyttänyt keskusteluja, kiistoja ja merkittäviä edistysaskeleita. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Batiikki:n merkitystä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan, analysoimme sen eri puolia ja selvitämme sen merkityksen eri yhteyksissä.

Kahta intialaista naista kuvaava batiikkimaalaus

Batiikki (jaavaksi batik) on Indonesiasta peräisin oleva kankaiden värjäystekniikka. Siinä kangas värjätään vahavärjäysmenetelmällä tai solmujen avulla, josta kuvio kankaaseen syntyy. Solmubatiikki on suosittua Länsi-Afrikassa ja Intiassa. Afrikan batiikeissa on hyvin voimakkaita värejä ja kuviot ovat kooltaan isoja kun taas Intiassa kuviot ovat paljon pienempiä ja yksityiskohtaisempia. [1]

Solmubatikki

Solmubatikissa eli makaju-värjäyksessä[2] kangas tai vaatekappale solmitaan esimerkiksi käyttämällä kuminauhoja tai narua. Solmimisen jälkeen kangas värjätään. Väri ei imeydy solmukohtiin yhtä hyvin kuin solmimattomaan kankaaseen ja lopputuloksena on erilaisia abstrakteja kuvioita. Tuttu esimerkki solmubatiikista on hippien t-paita, jonka kuviona on monivärinen ympyrä. Solmubatiikkia on menetelmänä mahdotonta hallita täysin, ja jokainen värjäyskerta tuo mukanaan erilaisen lopputuloksen.

Vahabatikki

Perinteistä batiikin valmistusta.

Vahabatikissa kangas kuvioidaan ensin vahalla. Värjääjä voi käyttää siveltimiä tai todella pientä, varrellista kannua. Kangas peitetään mallin mukaan muotoillulla ohuella vahakerroksella. Kuvioinnin jälkeen kangas värjätään. Väri ei imeydy vahan peittämälle alueelle. Kun kangas on kuivunut, vaha poistetaan sulattamalla se käyttämällä esimerkiksi silitysrautaa.[2] Sula vaha imeytetään vaikkapa talouspaperiin. Kuvat voidaan tehdä monivärisiksi käyttämällä useita eri värjäyskertoja, joissa kullakin kerralla on peitetty ne alueet, joille ei haluta värin imeytyvän. Värjätessä vaha murtuu ja vahabatiikkivärjäämiselle tyypillistä onkin kuvioiden raidallisuus.

Lähteet

  1. ↑ Niemistö, P. 2000. Askartelun pikkujättiläinen. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
  2. ↑ a b Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 88. WSOY, 1958.

Aiheesta muualla