Beatrice Granberg

Nykyään Beatrice Granberg on erittäin tärkeä aihe ja se herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Jo jonkin aikaa Beatrice Granberg on ollut keskustelun ja kiistelyn aiheena, koska sen vaikutus on käsinkosketeltava jokapäiväisen elämän eri alueilla. Olipa kyse politiikasta, taloudesta, kulttuurista tai tieteestä, Beatrice Granberg on onnistunut luomaan itselleen markkinaraon ja asettamaan itsensä yhdeksi tämän hetken kuumimmista aiheista. Kautta historian Beatrice Granberg on merkinnyt ennen ja jälkeen tapaa, jolla näemme maailmaa, käynnistäen merkittäviä muutoksia, jotka ovat suoraan vaikuttaneet yhteiskuntaan. Tämän artikkelin tarkoituksena on valaista Beatrice Granberg:tä ja analysoida sen vaikutuksia yhteiskuntaan nykyään sekä menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Silvia Beatrice Pauline Granberg (1. toukokuuta 1916 Tampere – 10. syyskuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen Kansallismuseon tutkija ja Suomen 1900-luvun huomattavin itämaisen numismatiikan asiantuntija, jonka omistama 98 teoksen kokoelma on vuodesta 2002 ollut esillä Ateneumin taidemuseon kokoelmissa.[1]

Granbergin vanhemmat olivat apteekkari, tehtailija Edvard Julius Granberg ja Gunhild Viktoria Karlsson. Hän valmistui Helsingin yliopistosta 1945 luettuaan arkeologiaa, itämaisia kieliä ja taidehistoriaa. Työskenneltyään harjoittelijana Kansallismuseossa Granberg jatkoi kieliopintoja 1948-1951 Uppsalassa, Jerusalemissa ja Lontoossa. Palattuaan työskentelemään Kansallismuseoon hän paneutui viikinkiaikaisiin itämaisiin rahalöytöihin. Hänen tärkeimmäksi tutkimusjulkaisukseen muodostui 1966 ilmestynyt rahaluettelo Förteckning över kufiska myntfynd i Finland. Kansallismuseossa hän vastasi 1950- ja 1960-luvuilla lähes yksinään tieteellisen numismatiikan asiantuntemuksesta. Granbergin kuoltua sukuhaaransa viimeisenä tekemättä testamenttia hänen huomattava taideteosten, mukaan lukien Von Wrightin veljesten ja 1800-luvun suomalaisten, ruotsalaisten ja venäläisten taiteilijoiden teoksia, sekä numismaattisen aineiston kokoelmansa päätyi valtiolle. Edellinen sijoitettiin Ateneumin taidemuseoon ja jälkimmäinen Museovirastoon.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Talvio, Tuukka: ”Beatrice Granberg”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 251-252. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio.