Tässä artikkelissa käsitellään aihetta Belizen rantariuttojen suojelualue, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri alueilla. Belizen rantariuttojen suojelualue on aihe, joka on herättänyt keskustelua ja keskustelua nyky-yhteiskunnassa, ja sen merkitys on kasvanut viime vuosina. Tämän artikkelin avulla pyrimme analysoimaan Belizen rantariuttojen suojelualue:een liittyviä eri näkökohtia ja tarjoamaan kattavan kuvan tästä aiheesta. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen tutkitaan erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, jotta voidaan ymmärtää täysin Belizen rantariuttojen suojelualue:n merkitys nykyään.
Belizen rantariuttojen suojelualue on ollut UNESCOn maailmanperintöluettelon suojelukohde Belizessä vuodesta 1996 alkaen. Se käsittää yli 300 kilometriä pitkän koralliriutan, joka on pohjoisen pallonpuoliskon suurin ja maailman toiseksi suurin riutta Australian Ison valliriutan jälkeen. Riutta ulottuu Meksikon rajalta lähelle Guatemalan rajaa. Sen ulkopuolella on kolme suurta atollia. Riutan ja mantereen välissä on laguuni, joka levenee ja syvenee etelään päin. Pohjoisessa sen syvyys on vain 2–3 metriä, etelässä jopa 65 metriä.[1]
Riutan kuvatuin kohde on The Great Blue Hole, sininen aukko, luolan jäännös, joka on pyöreä, halkaisijaltaan 300 m, 130 m syvä sinisenä hohtava kuoppa ilman kattoa. Se on suosittu snorklauskohde, jossa näkee kaloja, koralleja, pesusieniä ja muita meren selkärangattomia. Jacques-Yves Cousteau toi luolan maailmanmaineeseen tuomalla kuvauslaivansa Calypson sinne vuonna 1971.[2]