Benoît Jacquot
Nykymaailmassa Benoît Jacquot:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ihmisiä kohtaan. Benoît Jacquot:stä on tullut keskeinen viitepiste nyky-yhteiskunnassa joko kulttuurin, sosiaalisen, tieteen tai teknologian alalla merkityksellisyytensä vuoksi. Vuosien varrella Benoît Jacquot on herättänyt tutkijoiden, tutkijoiden, ammattilaisten ja harrastajien uteliaisuutta ja tuottanut valtavan määrän tietoa ja keskustelua tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Benoît Jacquot:n monia puolia, analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja tarjoamme maailmanlaajuisen näkemyksen sen tärkeydestä ja merkityksestä nykyään.
| Benoît Jacquot | |
|---|---|
 Jacquot vuonna 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. helmikuuta 1947 Pariisi |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1975– |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
|
|
|
Benoît Jacquot (s. 5. helmikuuta 1947 Pariisi) on ranskalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, jolla on useita tunnettuja eurooppalaisen elokuvan ohjaustöitä. Hän on ohjannut yli neljäkymmentä elokuvaa. Hänen töitään ovat muun muassa draamaelokuvat Kolme päivää elämästä (La Désenchantée, 1987), A Single Girl (La Fille seule, 1995), Farewell, My Queen (2012) ja Three Hearts (2014). Jacquot’n enismmäinen kirjoitus- ja ohjaustyö oli The Musician Killer, joka sai ensi-iltansa vuonna 1975.[1]
Ranskalaisen elokuvan festivaali keskittyi vuonna 2015 Jacquot’n tuotantoon. Ohjaajan tuotannosta esitettiin Helsingissä kuusi eri elokuvaa seitsemässä näytöksessä.[2]
Muuta
Näyttelijä Judith Godrèche on kertonut hänellä olleen yli 25 vuotta vanhemman Jacquot’n kanssa vuosia kestänyt suhde, jota Godrèche kuvasi seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.[3] Heinäkuussa 2024 Ranskan viranomaiset ottivat kiinni Jacquot’n, sekä toisen ranskalaisohjaajan Jacques Doillonin epäiltyinä raiskauksista.[4]
Filmografia
- The Musician Killer (L’Assassin musicien, 1975)
- Closet Children (Les Enfants du placard, 1986)
- Paluu rakastetun luo (Retour à la bien-aimée, vain käsikirjoittajana, 1979)
- Les Ailes de la colombe (1981)
- Une villa aux environs de New York (televisioelokuva, 1986)
- Corps et Biens (1986)
- Buisson ardent (vain käsikirjoittajana, 1987)
- The Beggars (Les Mendiants, 1988)
- The Beast of the Jungle (La Bête dans la jungle, televisioelokuva, 1988)
- Elvire Jouvet 40 (televisioelokuva, 1988)
- Le Voyage au bout de la nuit (1988)
- Alfred Deller: portrait d’une voix (televisioelokuva, 1989)
- Kolme päivää elämästä (La Désenchantée, 1998)
- Dans la solitude des champs de coton (televisioelokuva, 1990)
- La Place Royale (televisioelokuva, 1998)
- A Single Girl (1995)
- La Vie de Marianne (1995)
- Un siècle d’écrivains (1997)
- Seventh Heaven (1997)
- The School of Flesh (L’École de la chair, 1998)
- Par cœur (1998)
- No Scandal (Pas de scandale 1999)
- False Servant (La Fausse Suivante, 2002)
- Sade (2000)
- Tosca (2001)
- Adolphe (2002)
- Prinsessa Marie (Princesse Marie, televisioelokuva, 2004)
- Right Now (À tout de suite, 2004)
- The Untouchable (L’Intouchable, 2006)
- Gaspard le bandit (televisioelokuva, 2007)
- Villa Amalia (2009)
- Werther (televisioelokuva, 2010)
- The Counterfeiters (Les Faux-monnayeurs, 2010)
- Deep in the Woods (Au fond des bois, 2010)
- Farewell, My Queen (Les Adieux à la reine, 2012)
- Three Hearts (3 cœurs, 2014)
- Diary of a Chambermaid (Journal d’une femme de chambre, 2015)
- Never Ever (À jamais, 2015)
- Eva (2018)
Lähteet
- ↑ L' Asassin Musicien (1975) The New York Times. Arkistoitu 26.10.2012. Viitattu 20.1.2021.
- ↑ Ranskalaisen elokuvan festivaali Kino Engel. Arkistoitu 25.10.2020. Viitattu 20.1.2021.
- ↑ Alaikäisten näyttelijöiden hyväksikäyttö puhuttaa Cannesissa – alan naiset vaativat muutosta käytäntöihin yle.fi. 18.5.2024. Viitattu 4.7.2024.
- ↑ Ranskalaiselle elokuvaohjaajalle Benoit Jacquot'lle syytteet kahden näyttelijän raiskaamisesta yle.fi. 4.7.2024. Viitattu 4.7.2024.
Aiheesta muualla
- Benoît Jacquot Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Benoît Jacquot Elonetissä.
