Nykymaailmassa Birminghamin käsikirjoitus:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Birminghamin käsikirjoitus on asettanut itsensä keskeiseksi pisteeksi ajankohtaisissa keskusteluissa, yhteiskunnallisen vaikutuksensa, arkielämän vaikutusten tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Kun tutkimme tätä aihetta lisää, on tärkeää analysoida sen kaikkia puolia ja pohtia sen vaikutusta elämämme eri puoliin. Tämä artikkeli pyrkii syventymään Birminghamin käsikirjoitus:een eri näkökulmista ja tarjoamaan laajan ja täydellisen näkemyksen sen tärkeydestä ja merkityksestä nykymaailmassa.
Birminghamin käsikirjoitus on Birminghamin yliopiston kirjastosta löydetty Koraanin käsikirjoitus, joka on yksi vanhimmista.[1] Unohdetut pergamentit löytyivät, kun seulottiin Lähi-idästä peräisin olevien kirjojen ja dokumenttien kokoelmia.[2] Pergamentin ikää tutkittiin vuonna 2015 radiohiiliajoituksella, jolloin kävi ilmi, että nahka oli 95,4 % todennäköisyydellä peräisin aikaväliltä 568–645.[1] Pergamentilla olevan kirjoituksen ikää ei ole selvitetty.
Käsikirjoitus sisältää katkelmia Koraanin kolmesta suurasta (Al-Kahf 8:17–31, Maryam 19:91–98 ja Ta Ha 20: 1–40). Katkelmat sisältävät varhaiskristillisiä tarinoita kuten kertomuksen Marian ilmestyksestä ja luolaan nukkuneista unikeoista.
Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammed sai ilmestyksiä vuosina 610–632, ja Koraani koottiin noin vuonna 650 kalifi Uthmanin aikana. Gabriel Said Reynolds on todennut, että Birminghamin löytö haastaa perinteisen käsityksen Koraanin kokoamisen ajankohdasta ja herättää kysymyksiä tekstin historiasta.[3]
Koraanin ikää on tutkittu etsimällä sitä koskevia mainintoja varhaisesta kirjallisuudesta. Koraania ei mainita missään ennen 800- lukua. Esimerkiksi Fiqh Akbar I – käsikirjoitus, joka on varhaisin islamilaista lakia koskeva teksti 700-luvulta, ei tunne vielä Koraania.[4] Lähi-idästä löydetyissä piirtokirjoituksissa sana "Koraani" esiintyy ensimmäisen kerran Mosulissa noin vuonna 810.[5] Vanhin täydellinen Koraanin käsikirjoitus on vuodelta 870.[6]