Seuraavassa artikkelissa analysoidaan Blow-Up – erään suudelman jälkeen:n vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Syntymisestään lähtien Blow-Up – erään suudelman jälkeen on vaikuttanut merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin kulttuurista talouteen. Kautta historian Blow-Up – erään suudelman jälkeen on ollut kiihkeän keskustelun ja keskustelun kohteena, mikä on herättänyt intohimoja ja synnyttänyt sosiaalisia liikkeitä. Tässä mielessä on ratkaisevan tärkeää tutkia tarkasti Blow-Up – erään suudelman jälkeen:n läsnäolon syitä ja seurauksia elämässämme sekä sen mahdollisuuksia muokata tulevaisuutta. Monitieteisen lähestymistavan avulla tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan näkemyksen siitä, kuinka Blow-Up – erään suudelman jälkeen on muuttanut ja muuttaa edelleen maailmaa, jossa elämme.
Blow-Up – Erään suudelman jälkeen | |
---|---|
Blowup | |
![]() Elokuvan suomalaisjuliste |
|
Ohjaaja | Michelangelo Antonioni |
Käsikirjoittaja |
Michelangelo Antonioni Tonino Guerra Edward Bond |
Perustuu | Julio Cortázarin novelliin ”Las babas del diablo” |
Tuottaja | Carlo Ponti |
Säveltäjä |
Herbie Hancock The Yardbirds |
Kuvaaja | Carlo Di Palma |
Leikkaaja | Frank Clarke |
Tuotantosuunnittelija | Assheton Gorton |
Pääosat |
David Hemmings Sarah Miles Vanessa Redgrave |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Britannia Italia |
Tuotantoyhtiö | Metro-Goldwyn-Mayer |
Levittäjä |
Mokép Netflix |
Ensi-ilta | 1966 |
Kesto | 111 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Blow-Up – erään suudelman jälkeen (Blowup) on palkittu 1966 ensi-iltansa saanut brittiläis-italialainen elokuva. Se oli Michelangelo Antonionin ensimmäinen englanninkielinen ohjaustyö. Elokuva pohjautuu argentiinalaisen Julio Cortázarin novelliin ”Las Babas del Diablo”.
Pääosissa näyttelevät David Hemmings, Vanessa Redgrave, Sarah Miles, John Castle ja Jane Birkin.
British Film Instituten valitsemat asiantuntijat äänestivät Blow-Upin vuonna 1999 mukaan kaikkien aikojen sadan parhaan brittielokuvan listalle.[1] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]