Boris Vian

Nykymaailmassa Boris Vian:stä on tullut yhä useiden ihmisten kiinnostuksen aihe. Syntymisestään lähtien Boris Vian on herättänyt keskustelua, keskustelua ja pohdiskelua eri alueilla. Iästä, sukupuolesta tai koulutustaustasta riippumatta Boris Vian on onnistunut kiinnittämään yleisön huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutus ei rajoitu yhteen kontekstiin, vaan se ulottuu useille aloille ja vaikuttaa ihmisten ajatteluun, toimintaan ja suhteeseen toisiinsa. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Boris Vian-ilmiötä ja sen vaikutuksia yhteiskuntaamme.

Boris Vian
Henkilötiedot
Syntynyt10. maaliskuuta 1920
Ville-d’Avray
Kuollut23. kesäkuuta 1959
Pariisi
Kansalaisuus ranskalainen
Ammatti insinööri, kirjailija, muusikko, toimittaja
Aiheesta muualla
borisvian.org
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Boris Vian (10. maaliskuuta 1920 Ville-d’Avray, Ranska – 23. kesäkuuta 1959 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen kirjailija, laulaja, jazz-muusikko ja lauluntekijä. Hänen tuotantonsa käsittää kymmenen romaania, 42 novellia, seitsemän näytelmää, 400 laulua, neljä runokokoelmaa, kuusi oopperalibrettoa, lukuisia käännöksiä ja viitisenkymmentä jazz-aiheista artikkelia.

Elämäkerta

Boris Vian oli insinööri ja hän työskenteli standardointivirastossa. Työnsä vastapainoksi hän sävelsi lauluja, soitti jazz-musiikkia, käänsi ja ansaitakseen elantonsa kirjoitti kirjoja salanimellä Vernon Sullivan. Maine kasvoi vasta hänen kuolemansa jälkeen, ja erityisesti hän sai arvostusta 1960-luvulla.[2]Omalla nimellään hän julkaisi teokset L’Arrache-Cœur, L’Herbe rouge ja L’Automne à Pékin. Kirjat joutuivat usein kiellettyjen kirjojen listalle moraalittomuutensa vuoksi.lähde?

Vianin tunnetun romaani on L’Écume des jours (1947), joka on julkaistu suomeksi nimellä Päivien kuohu (1972). Se on surrealistinen, mustan huumorin sävyttämä romaani.[2]

Vian on kääntänyt ranskaksi varsinkin Raymond Chandlerin tuotantoa. Vian kirjoitti useisiin jazz-alan julkaisuihin ja teki Duke Ellingtonia ja Miles Davisiä tunnetuiksi Ranskassa. Hän soitti trumpettia jazz-klubeilla. Hän kuului Alfred Jarryn perustamaan patafyysikkojen seuraan. Suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi vasta kuolemansa jälkeen. Vian kuoli sydänkohtaukseen 23. kesäkuuta 1959 ollessaan katsomassa J’irai cracher sur vos tombes -romaanistaan tehtyä elokuvaversiota.

Laulut

Vianin lauluista tunnetuin on sodanvastainen laulu ”Le Déserteur”,[3] joka joutui Ranskan radiossa kieltolistalle.[2] Laulun on suomentanut Tuula Saarikoski ja levyttänyt Kaisa Korhonen (1970) ja Liisa Tavi (1979).

Kirjallinen tuotanto

Suomennettu teos

  • Päivien kuohu (L’Écume des jours, 1947), suom. Leena Kirstinä, Karisto 1972
  • Valtakunnan rakentajat, eli, Schmürz, näytelmä (Les batisseurs d'empire, ou, Le Schmürz), suom. Eila Niinivaara, Helsinki: Suomen Teatteriliitto 1981

Alkuperäisteokset

Proosaa Boris Vianin nimellä:

  • Trouble dans les Andains (1947, julkaistu postuumisti 1966)
  • Vercoquin et le plancton (1947)
  • L’Écume des Jours (1947), suom. Päivien kuohu. (Suomentanut Leena Kirstinä) Hämeenlinna: Karisto, 1972. ISBN 951-23-0504-6
  • L’Automne a Pékin (1947)
  • Les Fourmis (1949, novelleja)
  • L’Herbe rouge (1950)
  • L’Arrache-cœur (1953)
  • Le Loup-garou (julkaistu postuumisti 1970)

Proosaa Vernon Sullivan -nimellä:

  • J’irai cracher sur vos tombes (1946)
  • Les morts ont tous la même peau (1947)
  • Et on tuera tous les affreux (1948)
  • Elles se rendent pas compte (1949)

Näytelmät

  • L’Équarrissage pour tous (1950)
  • Le Dernier des métiers (1950)
  • Tête de Méduse (1951)
  • Les Bâtisseurs d’Empire (1959)
  • Le Goûter des généraux (julkaistu postuumisti 1962)

Runokokoelmia

  • Barnum’s Digest (1948)
  • Cantilènes en gelée (1949)
  • Je voudrais pas crever (julkaistu postuumisti 1962)

Lähteet

  1. ↑ Vian, Boris, Bibliothèque nationale de France, päivitetty 7.6.2019, viitattu 6.11.2021 (ranskaksi)
  2. ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Vian, Boris”, Otavan kirjallisuustieto, s. 843. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  3. ↑ Le Déserteur: lauluruno sotasensuurin hampaissa, ennenjanyt.net

Aiheesta muualla