Nykyään Bror Hallonblad on ajankohtainen aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Aihe on vaikuttanut yhteiskunnassa laajasti, herättänyt laajaa kiinnostusta ja ollut keskustelun aiheena eri alueilla. Bror Hallonblad on ollut pitkään tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena sen tärkeyden vuoksi, ja mielipiteet siitä ovat vaihtelevia ja usein intohimoisia. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Bror Hallonblad:n eri puolia ja sen vaikutuksia eri yhteyksissä tarjoamalla laajan ja yksityiskohtaisen näkemyksen, jonka avulla lukija voi ymmärtää paremmin tätä erittäin tärkeää asiaa.
Bror Johan Torsten Hallonblad (9. heinäkuuta 1897 Helsinki – 15. kesäkuuta 1961) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat liikemies Johan Ludvig Hallonblad ja Elin Charlotta Törnroos. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Rachel Hallonbladin kanssa.[1][2]
Hän kävi seitsemän luokkaa Helsingin uutta ruotsalaista yhteiskoulua.[1][2]
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 8. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan esikuntavääpeliksi 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonaan ja otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muuttui myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi. Hän toimi rykmentin 2. pataljoonan esikuntavääpelinä ja jonkin aikaa pataljoonan adjutanttina sekä talouspäällikkönä. Hänet siirrettiin Rannikkolaivueeseen 24. lokakuuta 1918 ja sijoitettiin torpedovene C 4:n 2. upseeriksi ja laivalta hän siirtyi myöhemmin laivaston esikuntaan. Armeijasta hän erosi 12. maaliskuuta 1919 ja siirtyi Ab Blomqvist & Co Oy:n palvelukseen ja syyskuussa samana vuonna hän antautui yrityksen kauppamatkustajaksi, kunnes 18. helmikuuta siirtyi Turun keksitehdas oy:n kauppamatkustajaksi ja lokakuusta 1924 alkaen konttoripäälliköksi. Hän toimi Keksitehdas Victorian pääedustajana Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa 1. joulukuuta 1927 alkaen ja toimi tehtävässä 30. marraskuuta 1930 saakka, jolloin siirtyi S. V. Paasivaaran margariinitehdas oy:n myyntipäälliköksi ja 1. tammikuuta 1933 yrityksen toimitusjohtajaksi. Toimitusjohtajana hän palveli 30. huhtikuuta 1936 saakka, jolloin siirtyi Oy Anilin ab:n palvelukseen Tampereelle. Siviilitöidensä ohella hän toimi myös Suojeluskuntajärjestössä ja kuului vuosina 1920–1924 Helsingin pitäjän eteläiseen suojeluskuntaan ja toimi siellä komppanianpäällikkönä.[1][2]
Talvisotaan hän osallistui lähettiupseerina ja komppanianpäällikkönä Erillis-pataljoona 35:ssä ja osallistui taisteluihin Viipurin lahdella. Jatkosotaan hän osallistui Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiirin esikunnassa ilmasuojelutoimiston toimistoupseerina ja toimistopäällikkönä.[2]
Sotien jälkeen hän siirtyi takaisin siviilitoimeensa Oy Anilin Ab:lle Tampereelle ja hoiti tehtäväänsä vuoteen 1945 saakka, jolloin siirtyi Ruotsiin Tukholmaan A/B Livicin toimitusjohtajaksi ja oli toimessaan vuoteen 1960 saakka. Hän sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 1951 ja merkittiin Ruotsin armeijan laivaston rulliin luutnantin arvoisena. Hänet haudattiin kumminkin kotimaan multiin Helsinkiin.[2]
Hän toimi Paasivaaran margariinitehdas Oy:n johtokunnan jäsenenä.[1][2]
Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
|