Butadieeni

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Butadieeni:n kiehtovaan maailmaan. Butadieeni on herättänyt miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa sen alkuperästä nykypäivän merkitykseen. Tutkimme sen kohokohtia, kiistanalaisia ​​​​vaikutuksia ja sitä, miten se on kehittynyt ajan myötä. Butadieeni on laaja ja monipuolinen aihe, joten tarkastelemme erilaisia ​​näkökulmia ja keskeisiä näkökohtia tarjotaksemme täydellisen ja rikastuttavan vision. Butadieeni on epäilemättä jättänyt historiaan lähtemättömän jäljen yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan ​​sen vaikutuksiin eri aloilla, ja tämä artikkeli pyrkii paljastamaan kaikki sen mysteerit ja antamaan meille mahdollisuuden ymmärtää paremmin sen merkitystä.

Butadieeni
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1,3-butadieeni
CAS-numero 106-99-0
PubChem CID 7845
Ominaisuudet
Molekyylikaava C4H6
Moolimassa 54,09 g/mol g/mol
Ulkomuoto väritön kaasu tai
jäähdytettynä neste
Sulamispiste −108,9 °C (164,3 K)
Kiehumispiste −4,4 °C (268,8 K)
Tiheys 0,64 g/cm3 jäähdytettynä nesteenä −6 °C
Liukoisuus veteen 0,735 g/l (20 °C)[1]

1,3-butadieeni eli vinyylietyleeni, josta käytetään usein lyhyempää nimeä butadieeni, on tärkeä kemianteollisuuden tuote, jota käytetään muovien ja synteettisen kumin valmistuksessa. 1,3-butadieeni liukenee asetoniin, eetteriin, bentseeniin ja etanoliin, mutta erittäin niukasti veteen.

Butadieeni-sanalla voidaan viitata myös 1,2-butadieeniin, joka kuitenkin on vaikeasti valmistettava butadieenin muoto eikä sillä ole teollista merkitystä.

Historia

Butadieeniä on eristetty maaöljyn hiilivedyistä jo 1800-luvulla. Butadieenin teollinen valmistus alkoi hieman ennen toista maailmansotaa, kun useat sotaan myöhemmin osallistuneet valtiot huomasivat voivansa joutua sodan alkaessa eristetyksi kumintuottajamaista, jotka kuuluivat Brittiläiseen imperiumiin, ja etsivät materiaaleja vähentääkseen riippuvuuttaan kumista. Vuonna 1929 Eduard Tshunker ja Walter Bock valmistivat työssään IG Farben -yhtiössä styreenin ja butadieenin kopolymeerin, jota voitiin käyttää auton renkaissa. Tämä synteettinen kumi tunnetaan nimellä Buna. Tämän jälkeen käynnistyi etanolipohjaisen butadieenin tuotanto Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa sekä kivihiilestä tuotetusta asetyleenistä tehdyn butadieenin valmistus Saksassa.

Tuotanto

Yhdysvalloissa, Japanissa ja Euroopassa butadieeni tuotetaan öljynjalostuksessa eteenin yhteydessä. Butadieeniä voidaan valmistaa myös poistamalla vetyä buteeneista ja butaaneista. Kiinassa ja Intiassa butadieeniä valmistetaan etanolista.

Suurin osa tuotetusta butadieenista menee autojen renkaissa käytetyn synteettisen kumin valmistukseen. Akryylinitriilibutadieenistyreenin (ABS-muovi), styreenibutadieenikumin (SBR), polybutadieenikumin, nitriilikumin, adiponitriilin ja kloropreenin valmistuksessa käytetään myös butadieenia. Styreenibutadieenilateksia käytetään paperiteollisuudessa.[2]

Turvallisuus

Butadieeni on erittäin herkästi syttyvää ja muodostaa hapen vaikutuksesta herkästi räjähtäviä peroksideja. Butadieeni on myös myrkyllistä ja se tuhoaa keskushermostoa. 1,3-butadieeni on luokiteltu syöpää aiheuttavaksi aineeksi ja se saattaa aiheuttaa periytyviä mutaatioita ihmisen sukusoluissa.

Lähteet

  1. ↑ Buta-1,3-diene:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 18.6.2024. (englanniksi)
  2. ↑ NESTE-öljystä muoveihin; toim Raili Komi; Kustantaja Neste Oy; Yhteiskirjapaino Helsinki 1982; ISBN 951-95581-1-X

Aiheesta muualla