Carl Bror Emil Aejmelaeus-Äimä

Seuraava artikkeli käsittelee Carl Bror Emil Aejmelaeus-Äimä-aihetta, joka on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion viime vuosina. Yhteiskunnan edetessä ja uusien haasteiden edessä Carl Bror Emil Aejmelaeus-Äimä on tullut kiinnostavaksi ja keskusteluksi, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tästä syystä on aiheellista tutkia tätä aihetta perusteellisesti ymmärtääkseen sen tärkeyden, vaikutuksen ja mahdolliset tulevaisuuden vaikutukset. Tämän artikkelin aikana tarkastellaan erilaisia ​​Carl Bror Emil Aejmelaeus-Äimä:een liittyviä näkökohtia, joiden tavoitteena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys, joka herättää pohdintaa ja keskustelua.

Tasavallan presidentin vanhempi adjutantti, everstiluutnantti Carl Aejmelaeus Naantalin Kultarannassa.

Carl Bror Emil ”Kalle” Aejmelaeus-Äimä (20. toukokuuta 1882 Porvoo – 13. heinäkuuta 1935 Kiel, Saksa) oli suomalainen eversti. [1]

Elämäkerta

Aejmelaeuksen sukuun kuulunut Aejmelaeus-Äimä kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta reaalilyseosta vuonna 1901. Hänen vanhempansa olivat Paltamossa syntynyt Weilin+Göösin konttoripäällikkö Edvin Aejmelaeus sekä porvoolainen Johanna Simolin. Aejmelaeus-Äimä sai sotilaskoulutusta Pietarissa Keisari Nikolain ratsuväkiopistossa vuosina 1906–1908 sekä Miekkailu- ja voimistelukoulussa 1914. Samana vuonna hän suoritti myös Keisarillisen arkeologisen instituutin loppututkinnon. Aejmelaeus-Äimä toimi Nikolain ratsukoulun urheilun ja voimistelun opettajana vuodesta 1912 alkaen.[2][1]

Suomen itsenäistymisen jälkeen Aejmelaeus-Äimä tuli Suomen armeijan palvelukseen majurina vuonna 1918. Vuosina 1919–1925 Aejmelaeus-Äimä toimi presidentti K. J. Ståhlbergin sota-asiain kanslian päällikkönä sekä hänen 1. adjutanttinaan. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1919 ja everstiksi 1925, ja hän toimi sitten Suomen sotilasasiamiehenä Moskovassa 1926–1928 ja Lontoossa 1929–1931. Viimeksi Aejmelaeus-Äimä oli Tampereen itäisen sotilaspiirin piiripäällikkönä 1932–1933 ja Viipurin komendanttina vuodesta 1933 alkaen.[2][1]

Aejmelaeus-Äimä oli innokas urheilumies, joka harrasti erityisesti miekkailua ja ratsastusta. Hän edusti Venäjää vuoden 1912 Tukholman olympialaisten nykyaikaisessa viisiottelussa mutta kahden lajin jälkeen keskeytti kilpailun.[3][4] Vuonna 1923 Aejmelaeus oli mukana perustamassa Helsingin Miekkailijoita ja oli seuran puheenjohtaja ja kunniajäsen. Hän toimi myös Ratsastusliiton puheenjohtajana ja oli Suomen Olympiakomitean jäsenenä sekä pohjoismaisten kisojen toimivan komitean jäsenenä. Antwerpenin olympialaisissa hän oli palkintotuomarina ja sotalaitoksen edustajana.[5][1]

Aejmelaeus-Äimä julkaisi vuonna 1912 venäjänkielisen 148-sivuisen kuvitetun hiihto-oppaan Hiihto sotilastarkoituksia varten (Лыжи в военном деле), jossa hän esitteli hiihdon historiaa, erilaisia suksimalleja, hiihtotapoja, hiihtotekniikoita sekä hiihdon soveltuvuutta sotilastarkoituksiin.[6]

Aejmelaeus-Äimä kuului Vapaamuurareihin. Hän avioitui Astrid Hagströmin kanssa Tampereella heinäkuussa 1933. Aejmelaeus-Äimä kuoli heinäkuussa 1935 aivoverenvuotoon ollessaan virkalomalla Kielissä.[7][1]

Lähteet

  • Viipurin Komendantinviraston laatima ansioluettelo
  • Tasavallan Presidentin sotilaskäsky No: 38/19

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Eversti C. B. E. Aejmelaeus-Äimä kuollut, Helsingin Sanomat, 14.07.1935, nro 185, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 07.07.2024
  2. ↑ a b AEJMELAEUS Ylioppilasmatrikkeli 1900–1902. Helsingin yliopisto. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 13.12.2015.
  3. ↑ Kalle Aejemelaeus Athletes. Olympedia. Viitattu 11.6.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Athletics (Sivut 648, 651 ja 655) Fifth Olympiad : the Official Report of the Olympic Games of Stockholm, 1912 Swedish Olympic Committee. 1913. Swedish Olympic Council/LA84 Foundation. Viitattu 4.9.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Suomen Miekkailuliitto 75-vuotta Juhlapuhe. Suomen Miekkailuliitto. Viitattu 11.6.2013.
  6. ↑ Kanerva, Jari: Kadonneen hiihto-oppaan jäljillä Liikunta & Tiede. 11.1.2021. Liikuntatieteellinen Seura. Viitattu 16.1.2021.
  7. ↑ Kuolleita (nro 82, s. 3) Laatokka. 16.07.1935. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 16.7.2020.