Carl Johan Boy

Tässä artikkelissa tutkimme Carl Johan Boy:n jännittävää maailmaa ja kaikkea, mitä tällä teemalla on tarjota. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen uppoudumme tutkimusmatkalle ymmärtääksemme täysin Carl Johan Boy:n tärkeyden ja merkityksen elämässämme. Kattavan analyysin avulla tarkastelemme eri puolia ja näkökohtia, jotka tekevät Carl Johan Boy:stä yleismaailmallisen kiinnostavan aiheen, ja käsittelemme kaikkea sen sosiaalisista vaikutuksista sen maailmanlaajuisiin vaikutuksiin. Asiantuntijoiden haastatteluja, tilastotietoja ja erilaisia ​​näkökulmia sisältävä artikkeli pyrkii olemaan täydellinen opas, joka paljastaa Carl Johan Boy:n mysteerit ja hyveet ja tarjoaa kattavan näkemyksen, jonka avulla lukija voi sukeltaa tämän aiheen kiehtovaan universumiin.

Carl Johan Boy (16. joulukuuta 1794 Tjureda[1]10. elokuuta 1868 Tukholma[2]) oli suomalainen tuomari ja sanomalehden toimittaja.

Ruotsissa syntyneen Boyn vanhemmat olivat Luvialla asunut Itä-Intian komppanian kauppalaivuri Vilhelm Boy ja Anna Magdalena Grönhagen. Hän kävi Vadstenan koulua ja Porin triviaalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa vuonna 1812. Boy opiskeli Turun akatemiassa ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna 1819. Hän suoritti tuomarintutkinnon vuonna 1821.[1]

Boy työskenteli Vaasan hovioikeudessa vuosina 1822–1860. Hän sai hovioikeudenneuvoksen arvon vuonna 1855. Vuosina 1830–1866 Boy toimi myös Vaasassa sensorina.[1]

Boy kuului Vaasan ensimmäisen sanomalehden Wasa Tidningin perustajiin ja työskenteli sen toimittajana vuosina 1839–1846[3]. Perimätiedon mukaan hän oli myös Carl Gustaf Wolffin kirjapainon todellinen omistaja[4].

Lähteet

  1. a b c Karl Johan Boy Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Viitattu 15.2.2020.
  2. Kuolinilmoitus ja muistokirjoitus. Vasabladet, 15.8.1858, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  3. Suomen lehdistön historia 7: Hakuteos Savonlinna – Övermarks Tidning, s. 251–252. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-241-3
  4. Gardberg, Carl-Rudolf: Kirjapainotaito Suomessa Turun palosta vuoteen 1918, s. 100–101. Suomentanut Eino Nivanka. Helsinki: Helsingin graafinen klubi, 1973.