Ca’ Foscari -yliopisto

Nykymaailmassa Ca’ Foscari -yliopisto on tärkeä rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Olipa kyseessä henkilökohtainen, sosiaalinen tai työelämä, Ca’ Foscari -yliopisto:stä on tullut olennainen aihe, joka ansaitsee analysoinnin ja keskustelun. Yhteiskunnan kehittyessä Ca’ Foscari -yliopisto on avaintekijä, joka vaikuttaa päätöksiimme, mielipiteisiin ja elämäntyyliin. Siksi on tärkeää syventyä Ca’ Foscari -yliopisto:n kattamiin eri näkökohtiin ja ymmärtää sen vaikutukset ja laajuus jokapäiväisessä elämässä. Tässä artikkelissa tutkimme Ca’ Foscari -yliopisto:n tärkeyttä ja sitä, kuinka siitä on tullut niin monia ihmisiä kiinnostava aihe nykyään.

Ca' Foscari-Aula Baratto.
Ca' Foscarin julkisivu Calle Foscarin suuntaan.
San Giobben kampus.
San Sebastianon kampus.
Laite Santa Marta -kampuksen tieteellisen laboratoriossa.

Venetsian Ca' Foscarin yliopisto (ital. Università Ca' Foscari Venezia) on julkinen yliopisto Italiassa Venetsiassa. Yleensä siitä käytetään nimeä Università Ca' Foscari eli Ca' Foscarin yliopisto. Se on perustettu 1868 ja on sijainnut siitä lähtien venetsialaista gotiikkaa edustavassa Ca' Foscarin palatsissa, josta se on saanut nimensäkin. Palatsi sijaitsee Canal Granden varrella Rialton ja Basilica di San Marcon välissä, Dorsoduron sestieressä.

Oppilaitos muuttui yliopistoksi 1968.[1] Siinä on kahdeksan osastoa, ja opiskelijoita on lähes 19 000.[2]

Historia

Oppilaitoksen perustettiin nimellä Regia Scuola Superiore di Commercio ("kuninkaallinen kauppakorkeakoulu") 6. elokuuta 1868 annetulla kuninkaallisella asetuksella, ja opetus alkoi saman vuoden joulukuussa. Perustamisajatus oli syntynyt, kun Veneto liitettiin vuonna 1866 uuteen Italian kuningaskuntaan, ja sitä tuki erityisesti kolme henkilöä: taloustieteilijä Luigi Luzzatti, myöhemmin Italian pääministeri; Edoardo Deodati, Italian kuningaskunnan senaattori ja Venetsian maakunnan varapresidentti; sekä sisilialainen taloustieteilijä Francesco Ferrara, joka oli oppilaitoksen johtaja ensimmäiset kolmekymmentä vuotta.[1]

Oppilaitos oli Italian ensimmäinen korkeampi kaupallisen oppilaitos,[3] ja se perustettiin jo alun pitäen valtakunnalliseksi oppilaitokseksi. Sen yhtenä tehtävänä oli valmistaa konsulaattien työntekijöitä ulkomaantehtäviin, ja siinä oli myös opettajankoulutuslaitos, josta valmistui keskiasteen kouluihin kaupallisten aineiden opettajia. Jo alusta lähtien oppiaineisiin kuului vieraita kieliä. Koulun esikuvana oli 1853 perustettu Institut Supérieur de Commerce d'Anvers Antwerpenissä Belgiassa.[1]

Sen jälkeen kun oli luotu vuonna 1935 yliopisto-opetuksen opetusohjelma, Istituto Superiore di Economia e Commercio di Venezialla, kuten sen nimi oli silloin, oli oikeus opettaa ja antaa nelivuotisia laurea-arvoja.[4] Vuonna 1968 se sai yliopiston aseman, ja nimeksi tuli Università degli Studi di Venezia.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Giannantonio Paladini (1996). Profilo Storico dell'Ateneo . Venice: Università Ca' Foscari; Profilo storico. Archived 18 July 2008. (italiaksi)
  2. ↑ Regione ateneo: Veneto; Ateneo: "Ca' Foscari" di Venezia; Anno accademico: 2012/2013. Ministero dell'Istruzione, dell'Università e della Ricerca: Anagrafe Nazionale Studenti.
  3. ↑ Andreas Kaplan: European management and European business schools: Insights from the history of business schools. European Management Journal, 2014, 32. vsk, s. 529–534 www = https://www.sciencedirect.com/journal/european-management-journal/vol/32/issue/4.++doi:10.1016/j.emj.2014.03.006
  4. ↑ Cesare Maria De Vecchi di Val Cismon, for Vittorio Emanuele III (28.11.1935). Norme relative agli insegnamenti che debbono essere impartiti nelle Università e negli Istituti superiori, Regio decreto 28 novembre 1935–XIV n. 2044 Gazzetta Ufficiale del Regno d'Italia. 284 (6.12.1935): 5565 (italiaksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ca’ Foscari -yliopisto.
  • Mario Isnenghi e Stuart Woolf, L’Ottocento e il Novecento, Roma, Istituto della enciclopedia italiana, 2002.
  • Giuseppe Maria Pilo et alii (a cura di), Ca’ Foscari. Storia e restauro del palazzo dell’Università di Venezia, Venezia, Marsilio, 2009. ISBN 88-317-8857-4